IMG_2369 IMG_2359 IMG_2437 IMG_2364

Mitä jos aina olisi kesä? Tulisiko tehtyä täydellä nautinnolla sellaisia asioita, joista kirjoittaa ja jotka muistaisi vielä vuosienkin päästä? Tulisiko juostua saunasta järveen, kuin ei olisi tehnyt sitä pitkään aikaa? Tulisiko yhtä aistikkaasti tuoksuteltua kesän tuoksuja ja kuunneltua niitä ääniä, joiden on tottunut olevan suurimman osan vuodesta piilossa? Tulisiko oltua niin aidon onnellinen, kun pääsee pitkästä aikaa vuoristorataan? Entä olisiko mökkiviikonlopuilla enää mitään merkitystä?

Niin tai näin, on ihanaa, että kesä on nyt.

Onkin tullut otettua lämpimistä ilmoista kaikki irti. Mentyä paikasta toiseen ihan huolettomasti ja tehtyä jo niin paljon kaikenlaista, ettei uskoisi kesäkuun olevan vasta ihan alkutekijöissään.

Kesässä todella on taikaa. Valoisat illat ja yöt, vapaus tulla ja mennä sekä mahdollisuus viettää koko päivä ulkona eivät rajoita mitään, vaan saavat hyppäämään mukaan jokaiseen seikkailuun, jonka elämä eteen heittää.

Mieli on ollut niin ihanan hämmentynyt. Kepeä, sanaton, kupliva. Toki takaraivossa on viimeisen parin viikon aikana kolkuttanut muistutus velvollisuuksista, jotka vain haluaisi unohtaa. Istahtaa laiturille lukemaan kirjaa ilman kiirettä minnekään ja kuunnella veden liplatusta auringonlaskuun saakka.

Rakastun kesään joka vuosi uudelleen ja aina vain enemmän. Pitkän ja pimeän vuodenajan jälkeen on niin helpottavaa tietää, että kaikki on taas mahdollista.

Ja juuri nyt on sellainen tunne, että edessä on kesä, jonka muistot kantavat pitkälle. Vähintään ensi talveen. Siihen hetkeen, kun tarvitsee pienen muistutuksen siitä, miltä tuntuu ihastua elämään.

Olen viettänyt ystävien kanssa viikonloppua saaristossa, uinut sekä meressä että järvessä, syönyt ulkona enemmän kuin kotona, käynyt soutamassa, ollut kuuntelemassa Vestaa, kiljunut huvipuistolaitteissa ja nauranut enemmän kuin koskaan hattaraa syödessä, valvonut yli auringonnousun, istuskellut Töölönlahdella auringonlaskuun saakka, syönyt jäätelöä aina kun mahdollista, ollut reppuselässä, istunut laiturilla aamun valjetessa kuunnellen musiikkia, syönyt mansikoita Tervasaaressa, makoillut puistossa ilta-auringossa, matkustanut koko päivän autossa, melonut, patikoinut Kolin kansallismaisemissa, rentoutunut mökillä ja saunonut.

Ja siksi tuntuukin aika uskomattomalta, että suurin osa kesästä on vielä edessä.

Eilen matkustin junalla Joensuusta Helsinkiin, joka oli niin kovin kaunis ilta-auringossa. Kesän tähän asti upein auringonlasku värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi, enkä olisi halunnut olla missään muualla.

2 kommenttia

  1. Aivan ihania kuvia ja olen samaa mieltä siitä, että kesiin rakastuu aina uudestaan. Rakastan erityisesti tätä valon määrää ❤

    VastaaPoista

© down below the surface. Design by FCD.