IMG_8459-3 IMG_8623 LIGHTROOM BLOGI1-005 IMG_2342 IMG_8561 IMG_8529 IMG_8682 IMG_8713 LIGHTROOM BLOGI1-006 IMG_8621 IMG_8675 IMG_2307 IMG_8489
IMG_2335 IMG_8531-2 IMG_2315 IMG_8500 IMG_2323 IMG_8659 IMG_2328 LIGHTROOM BLOGI1-004 IMG_8729 IMG_2318 IMG_8462 LIGHTROOM BLOGI1-007 IMG_2327Kuvat minä & Josefina

Voi, Köpis. Mistä edes aloittaisin. 

Huhtikuisesta reissusta on kulunut jo kolme viikkoa. Se tuntuu suloiselta ja lämpimältä muistolta ajalta, jolloin mieli oli muutenkin syystä ja toisesta virittynyt perustaajuuden yläpuolelle. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me saimme nauttia neljästä kesäisestä päivästä kaupungissa, joka tuntui ihan omalta. Sellaiselta, jossa voisi vaikka asua. 

Oli parasta vaan pyöräillä ympäriinsä. Joka puolella oli kaunista ja ihmiset (minä mukaan lukien) hymyili toisilleen kaikkialla. Oli koko ajan niin hyvä fiilis. 

Kaipaan ehkä ihan vähän keskellä päivää nautittuja Aperoleja. Sitä huolettomuutta, mikä oli. Herkullisia kanelipullia aamulla leipomossa, joka kuhisi ihmisiä. Ihmisten ystävällisyyttä. Kesän ekaa piknikkiä, kun päädyimme sattumalta tupaten täynnä olevaan puistoon syömään lähipizzeriasta hakemaamme pizzaa. Ilta-auringon valaisemaa Nyhavnia. Aamupalan nauttimista terassilla auringon lämmittäessä. Meidän ihanaa Airbnb-huonetta ja asuinaluetta, joka keräsi ihmiset iltaisin juhlimaan ja syömään. 

Vietimme yhden illan fiilistellen Tivolin tunnelmaa ja söimme puoliksi ehkä maailman isoimman hattaran.

Käytin 20 euroa pieneen Kööpenhaminassa käsintehtyyn purkkiin, joka on niin pieni, etten ole vielä löytänyt siihen täältä Suomesta edes tarpeeksi pientä kaktusta. 

Yhtenä iltana menimme syömään meksikolaista, mikä tosin meinasi heti alkuun tyssätä siihen, että kyseisessä paikassa ei juuri sillä hetkellä käynyt maksuvälineinä muu kuin käteinen ja Mobilepay. Emme olleet vaihtaneet mukaan senttiäkään kruunuja, joten pettyneinä käännyimme jonosta pois. Nokkelina (ja nälkäisinä) tyttöinä löysimme kuitenkin pankkiautomaatin ja saimme ruokaa, jes!

Kävimme myös kääntymässä Christianiassa, joka oli jokseenkin hämmentävä kokemus. 

Viimeisenä iltana pyöräilimme katsomaan auringonlaskua kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jossa bisset oli isoissa styroksilaatikoissa ja ihmiset hengaili laiturilla tai omissa veneissään. 

Oli niin kaunista, ettei haitannut, vaikka nenäni helotti punaisena auringon jäljiltä ja olin juuri käyttänyt viisi euroa pieneen (ja pahaan) oluttölkkiin. Kaikki oli kuitenkin hyvin, niin hyvin.

2 kommenttia

© down below the surface. Design by FCD.