IMG_1429 IMG_1592 IMG_1363 IMG_1321 IMG_1317 IMG_1493 IMG_1338 IMG_1612 IMG_1552 IMG_1447 IMG_1518 IMG_1439 IMG_1538 IMG_1557 IMG_1524 IMG_1532 IMG_1386 IMG_1603 IMG_1582 IMG_1527 IMG_1649 IMG_1610

Aikaero sai heräämään ensimmäisinä aamuina jo ennen kello kuutta. Aurinko nousi hiljalleen peilautuen vaaleanpunaisena pilvenpiirtäjien ylimmistä ikkunoista ja värjäten maiseman niin kauniiksi, että saatoin istua sängyllä joka aamu vain tuijottaen ulos ikkunasta. Oikeastaan en lakannut koskaan ihmettelemästä sitä. Pilvenpiirtäjien pysähdyksissä olevat valot ja taivaan reunaan maalaama siluetti heijastui silmiini aina niin kauan, kunnes olin valmis laittamaan pään tyynyyn.

Etenkin lähes 30. kerroksesta avautuvan maiseman takia Long Island osoittautui loistavaksi paikaksi yöpyä. Aamut venyivät usein kolmeenkin tuntiin, kun söimme lähikaupasta hakemiamme dollarin bageleita amerikkalaisten tapaan ja suunnittelimme samalla päivän ensimmäistä metroreittiä. Aikaisten aamujen ansiosta kello ei ollut usein paljoakaan, kun kävelimme metrolle auringon häikäistäessä suoraan silmiin koko matkan ajan. Ilmakin oli vielä viileä aamujen tapaan, mutta kesäinen. Oli jälleen tulossa lämmin päivä. Työvaatteissa kulkevat ihmiset kiiruhtivat metroasemalle, joka oli helteiden jäljiltä tukahduttavan kuuma. Joku luki seisaallaan kirjaa pidellen toisella kädellä kiinni tolpasta vaunun heiluessa puolelta toiselle. Metro oli meille nopein vaihtoehto päästä paikasta toiseen, mutta paikallisille se saattoi olla päivän ainoa hetki, jolloin oli aikaa.

Ensimmäistä kertaa Manhattanille metrotunnelista noustua oli aika epätodellinen olo. Olin kaupungissa, josta olin haaveillut niin kauan. Nähnyt satoja pilvenpiirtäjän katolta otettuja kuvia tietämättä lainkaan, miltä tuntuu kävellä niiden välissä. Sulautua valtaisaan joukkoon erilaisia ihmisiä, juoda take away -kahvia matkalla Central Parkiin ja löytää aina jotakin uutta. Sokeripaahdettujen pähkinöiden tuoksu leijaili ilmassa lähes jokaisessa kadunkulmassa ja sai meidät ostamaan niitä kolme pussia viimeisenä päivänä. Taksimatka lentokentälle tuntui ikuisuudelta, takana vielä kerran auringonlaskun edessä kohoavat pilvenpiirtäjät.

Oli haikeaa lähteä niin kaukaa, niin kauas pois.

2 kommenttia

© Ida-Emilian. Design by FCD.