tiistai 24. tammikuuta 2017

VUODEN EKAT OSTOKSET

IMG_6680

Se on ihan parasta, kun kaupassa haahuillessa sun silmät osuu -50% kyltin alla lojuviin kenkiin (tai ihan mihin tahansa muuhun, jonka ostaminen täyshintaisena ei tunnu sopivalta), joiden ostamista harkitsit jo syksyllä, mutta jotka olivat kadonneet sieltä syksyn vaihtuessa talven puolelle. Olin tavallaan jo päättänyt, että tän tyyliset kengät jää tältäkin keväältä hankkimatta, kunnes löysin sen mystisesti hävinneen parin 50e hintalapulla varusteltuna. Ei tarvinnut kauheasti pohtia, että ostanko vai enkö. Kevättä ja Amsterdamin katuja siis odotellessa!

Oon etsinyt koko syksyn/talven sellaista tietyn harmaan sävyistä ja tietyistä materiaaleista koostuvaa neuletta tuloksetta. Tai no onhan niitä joitakin ollut, mutta yli 200e hintalapulla. Yks päivä kaupungilla pyöriessäni törmäsin h&m:ssä neuleeseen, joka vastasi jopa liiankin hyvin etsimääni. En ostele oikeastaan enää ollenkaan neuleita halvemmista ketjuliikkeistä, koska ne on lähes aina pelkkää akryyliä, mutta vaikka tässäkin sitä vähän on, annoin neuleelle kuitenkin mahdollisuuden. Niin kivalta se näytti ja tuntui, eikä maksanut muutamaa kymppiä enempää.

IMG_6705IMG_6689

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

ELÄMÄNI VAIKEIN PÄÄTÖS

IMG_7629

On tosi vaikeeta muistella sitä tyyppiä, joka mä olin vuosi sitten. Mielessä oli vain yksi kunnianhimoinen tavoite, joka sai mut sulkemaan ympäriltä ihan kaiken muun. Mä en halunnut enää epäonnistua ja tuhlata aikaa elämältä. Koska mä en tosiaan osannut elää. En osannut elää se fiilis takaraivossa, että piti vielä jaksaa yrittää. En osannut elää, kun ei tuntunut siltä, että olisi ollut jotain mitä elää. 20 vuoden aikana sitä oli jumiutunut aika pahasti paikoilleen. Ympärillä ei ollut enää melkein ketään, kun kaikki oli jo lähteneet muualle. Tuntui, että oli vaan mä ja mun tavoite. Sen jälkeen alkaisi elämä, ajattelin.

Viisi kuukautta on lopulta todella lyhyt aika. Oon ihan valtavan kiitollinen siitä, että jaksoin, vaikka ei elämä silloin tuntunut edes mitenkään erityisen vaikealta. Kaikki mitä äsken kuitenkin sanoin, kuulostaa mun korvaan nyt ihan kamalalta.

Elämä kulki joka tapauksessa eteenpäin päivä kerrallaan ja lopulta tuli se hetki, se tunne, joka muutti kaiken. Kun olin viimein saavuttanut elämää pitkään hallinneen tavoitteen, oli aikaa ja energiaa vihdoin kaikelle muullekin. Kun opiskelupaikka ei itsessään tuonutkaan onnellisuutta, piti miettiä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oli vihdoin tilaa niille ajatuksille, jotka suljin tietoisesti pois kevään ajaksi.

Päästin irti kuplasta, joka piti huolta siitä, että pysyn kasassa.

Maailma tuntui yhtäkkiä kovin erilaiselta, avoimelta. Katsoin sitä useasti silmiin ja kysyin, kuka olen ja mitä haluan. Ei se vastannut. Tajusin vihdoin, että olin itse täysin vastuussa onnellisuudestani ja ainoa, joka tiesi tai jolla oli edes mahdollisuus ottaa selvää, mitä halusin. En enää tuntenut itseäni. Peilistä katsoi joku, joka en halunnut olla. Pelokas, epävarma ja toisista riippuvainen. Itkin, koska en halunnut enää hetkeäkään olla se, joksi olin muuttunut.

Annoin itselleni aikaa. Monta, liian monta, kuukautta. Lopulta olin niin turta, että halusin vain eroon kaikesta. Olin henkisesti rikki ja väsynyt, vaikka olin juuri aloittanut elämän, josta vielä hetki sitten vain haaveilin. On kuitenkin vaikeaa olla onnellinen, jos ei tunne itseään kokonaiseksi.

Olin seurustellut melkein 7 vuotta - pienestä 13-vuotiaasta asti. Sinä aikana tapahtui tietysti paljon. Me kummatkin kasvoimme ja muutuimme. Elämä tuntui pääasiassa hyvältä ja se ihminen oli tärkeä. Se tiesi susta kaiken. Se oli niin tuttu ja turvallinen. Se oli se, jonka kanssa olitte rakentamassa yhteistä tulevaisuutta ja joka oli ollut sun elämässä niin kauan, että tuntui hullulta edes ajatella elämää ilman.

Tuntuikin todella itsekkäältä ja kamalalta ajatella, että olisin parempi ilman. Olisin onnellisempi, kokonaisempi. Kun en enää tiennyt, kuka olin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa selvää. Se oli elämäni raskain ja vaikein päätös. Itkin monta päivää ja tuntui todella oudolta olla yhtäkkiä yksin. Kun vuoden alussa asuin vielä kotona, luin pääsykokeisiin ja olin parisuhteessa, istuinkin yhtäkkiä vielä silloin melko tyhjän yksiöni lattialla pohtien, miten elämä osaakaan olla kummallinen. Hyppy tuntemattomaan oli kuitenkin rohkeinta, mitä olen koskaan tehnyt. Samalla, kun päästin irti tutusta ja turvallisesta, päästin myös irti siitä, joka olin ollut.

Se oli parasta, mitä olen itseni vuoksi koskaan tehnyt. Olen kiitollinen siitä, että sain kasvaa sen ihmisen kanssa, mutta olen myös kiitollinen siitä, että uskalsin päästää irti, kun se ei tuntunut enää oikealta. Ja elämä, se todellakin alkoi.

IMG_7602-3IMG_7543 IMG_7617

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

10 ASIAA, JOTKA TEKEE MUT ONNELLISEKSI

IMG_6665

oma rauha
Nyt jo melkein neljä kuukautta yksin asuneena voin kertoa, että oma rauha ja hiljaisuus on parasta, mitä tiedän. 

kahvin porina
Kyllä vain - aloitin juomaan kahvia vähän yli viikko takaperin ja sitä onkin tullut keitettyä siitä asti vähintäänkin joka aamu. Niin parasta varsinkin niinä aamuina, kun ei ole kiire mihinkään ja saa vaan istuskella nojatuolissa kahvia juoden.

pehmeät pellavalakanat
Sain joululahjaksi Finlaysonin harmaansävyiset pellavalakanat, jotka tuntuu niin hyvältä paljasta ihoa vasten.

luonto
Hypättiin siskon kanssa viime sunnuntaina bussiin ja suunnattiin kohti Ruissaloa. Vietettiin pari tuntia kävellen määränpäähämme ja takaisin, juoden kahvia kalliolla istuskellen ja valokuvaten. Teki hyvää olla keskellä luonnon rauhaa ja katsella kaunista merimaisemaa. 

auringon lämpö kasvoilla
Ei oltaisi voitu valita sään puolesta parempaa päivää lähteä Ruissaloon, sillä aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti ensimmäistä kertaa moniin kuukausiin.

hitaat aamut
Parasta on se, kun koulu alkaa vasta vähän myöhemmin ja herää aamulla kuitenkin jo vähän aikaisemmin, ainakin pari tuntia ennen. Voi vaan rauhassa syödä aamupalaa, kuunnella musiikkia ja pistää vaikka Netflixistä jakson pyörimään. Vaihdoin kotona vähän järjestystä käytännön syistä ja nyt kun nojatuoli on ikkunan edessä paljon keskeisemmällä paikalla kuin aikaisemmin, niin siinä tulee istuskeltua tosi usein. Paras paikka aamulla kaurapuuron ja kahvimukillisen kanssa.

itsetehdyt falafelit
Oon jättänyt punaisen lihan ja kanan syömisen lähes kokonaan pois. En halua olla ehdoton, joten syön niitä, jos ei ole muutakaan tai tekee mieli (harvoinpa tekee). Koulussa siis valitsen lähes aina kasvisvaihtoehdon ja kotonakin syön oikeastaan pelkkää kasvisruokaa. Ideoita tosin saa antaa, koska oon tosi huono keksimään mitään ruokia ja myöskin laiska toteuttamaan... Eilen päätin kuitenkin tehdä falafeleja ja niistä tuli ihan tajuttoman hyviä. For real. En olis uskonut, mut kyllä. Ja oli näin jälkeenpäin sanottuna todellakin sen vaivan arvosta nimimerkillä 2h keittiössä nälissään.

kalenterin sivujen täyttäminen
Ostin opiskelujen alkaessa kunnon paperisen lukuvuosikalenterin, johon oon kirjoittanut kaikkea vähemmän ja enemmän tärkeää. Kunnostauduin sen täyttämisessä varsinkin vuoden vaihtuessa ja tammikuun ekat viikot on näyttänyt olevan ihan tapahtumarikkaita. Tällekin viikolle vielä luvassa mm. elokuvassa käyntiä, yhdet kurssibileet & lauantaibrunssi. 

matkojen suunnittelu
Vuoden vaihtuessa se joka kerta iskee - matkakuume. Rakastan haaveilua, mut parasta on se, kun on oikeasti jotain mitä odottaa, jotain mikä tapahtuu. Päätettiin siskon kanssa jo oikeastaan viime vuoden puolella, että lähdetään kaupunkilomalle toukokuun lopussa, kun molemmilla on sopivasti vapaata. Niinpä selailin yhtenä pakkaspäivänä Finnairin lentotarjouksia, ja melko extempore kohde vaihtui Pariisista Amsterdamiin ja lennot oli ostettu. Voi kevät, oon niin innoissani.

vapaus tehdä, mitä ikinä haluan
Näin yksin asuessa se todella korostuu. On ihanaa, kun voi vaan tulla ja mennä silloin kun huvittaa. Ei tarvitse kysyä lupaa mihinkään tai voi vaan olla koko päivän tekemättä mitään, jos mikään ei innosta. Ei ole pakko tulla yöksi kotiin eikä nousta aamulla sängystä, jos ei jaksa. 

Just nyt en kyllä keksi mitään parempaa.

IMG_6628 IMG_6677 IMG_6661 IMG_6633 IMG_6673 IMG_6655 IMG_6674

lauantai 7. tammikuuta 2017

ARKEEN PALUU

IMG_6574 LIGHTROOM BLOGI-002 IMG_7153

Pitkä joululoma alkaa olla lopuillaan. Loma, jota en edes sen kummemmin odottanut, koska syksy ei tuntunut mitenkään erityisen raskaalta opiskelun kannalta. Loma, joka alkoi hassuilla tapahtumilla ja jonka aikana vuosi vaihtui.

Samaan aikaan tuntuu siltä, että viime vuoden puolella tapahtuneista jutuista on jo ikuisuus, mutta toisaalta muistan kaiken kuin eilisen. Vaikka olin Tallinnan reissua lukuunottamatta oikeastaan lähes kokonaan vain paikallaan tekemättä mitään sen ihmeellisempää, ei ole ollut varmaan hetkeäkään tylsää. Päivät ovat kuluneet eteenpäin jopa vähän liian nopeaan tahtiin, enkä ole välttämättä saanut aikaan ihan kaikkea, mitä olisin halunnut. Mutta olen ainakin levännyt ja rauhoittunut. Todella.

Vietinkin siis lopulta lähes koko loman täällä Somerolla, vaikka tarkoitus oli alunperin lähteä uudenvuoden jälkeen takaisin Turkuun. Viimeviikkoinen muutaman päivän oleskelu siellä oli kuitenkin ihan tarpeeksi ja olen viihtynyt täällä maaseudun rauhassa paremmin kuin hyvin. Nyt tosin tuntuu jo siltä, että oma rauha ja rutiinit, jotka ovat loman aikana puuttuneet kokonaan, olis vihdoin tervetulleita. Huomenna kuitenkin vielä viimeinen päivä lomaa jäljellä. Turku ja koti kutsuu, eikä arkeen paluu oo koskaan tuntunut näin hyvältä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

2017

IMG_7279 IMG_7216-4IMG_7255
kuvat: Josefina

Vuotta 2017 on nyt eletty muutama päivä ja oon jo ihan uskomattoman innoissani tulevasta. Edessä on pitkästä aikaa kevät, joka ei kulu samoja kirjoja lukien ja tulevaisuudesta tuskaillen. Kerrankin saan vaan nauttia, olla ja elää. Ja vaikka olen nauttinut tästä joululomasta, kun ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan mitään, odotan jo ensi maanantaita, kun pääsee takaisin kouluun. Miten siistejä juttuja tänä keväänä ja koko vuonna onkaan luvassa.

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin vuosi vaihtui myös hyvin neutraalin fiiliksin ilman minkäänlaista painetta tai stressiä tulevasta vuodesta. Jopa tietynlainen innostus puuttui kokonaan, vaikka aamulla fiilis olikin jo ihan toinen. En vaan ollut ehtinyt ajatella tätä vuotta ennen sen vaihtumista vielä ollenkaan. Vuoden 2016 viimeiset päivät meni pitkälti kelatessa mennyttä vuotta, selvitellessä omia ajatuksia ja miettiessä, voiko mikään vuosi enää koskaan vetää vertoja sille. Vuoden aikana ehti tapahtua niin paljon. Olin päässyt pitkälle eteenpäin ja menossa suuntaan, josta vuosi sitten pystyin vain haaveilemaan. Tapahtui niin paljon ihania, mutta toki myös surullisia asioita. Viime vuosi oli kuitenkin mun vuosi - varsinkin henkisellä tasolla. Kaikki ne loputtomalta tuntuvat itkut, ajatuksien kanssa kamppailut ja uskallus tehdä vaikeita päätöksiä vei mua monen vuoden edestä eteenpäin. Ja siksi musta tuntuu, että se oli mun vuosi. Elämäni paras vuosi. Vaikka kyllä mä tunnen, että tästäkin vuodesta tulee hyvä. Omalla tavallaan. Tavalla, josta en vielä tiedä mitään, ja se tuntuu aika hyvältä.

Tänä vuonna mä aion elää hetkessä niin hyvin kuin mahdollista, kokeilla uusia ruokia ja syödä muutenkin monipuolisemmin, urheilla enemmän ja kokeilla joogaa, matkustaa johonkin uuteen paikkaan, käydä festareilla, lukea (tai kuunnella) kirjoja sekä yrittää saada kesätöitä. Mä aion nauttia keväästä ihan sydämeni kyllyydestä, viettää enemmän aikaa ystävien kanssa, nähdä asioita uusin silmin, ymmärtää paremmin ja voida hyvin. Ja mitä ikinä vuosi 2017 tuokaan eteeni, olen valmis ottamaan sen vastaan.