torstai 17. marraskuuta 2016

OPISKELU (HAMMAS)LÄÄKIKSESSÄ

Ajattelin tehdä pienen katsauksen siitä, miltä opiskelu yliopistossa on tuntunut näin ensimmäisten kolmen ja puolen kuukauden aikana ja millaista se on ollut. Aloitetaan kuitenkin sieltä vaikeimmasta osuudesta ja monet itkut sekä stressit aiheuttaneesta pääsykokeisiin valmistautumisesta.

Miten päästä sisään (hammas)lääkikseen?
Usko itseesi, lue niin paljon kuin kykenet ja laske tehtävät niin monta kertaa, että osaat ne ulkoa. Siinä noin lyhyesti mun vinkit sisäänpääsyyn. Mä en itse harrastanut lukusuunnitelmia, lukemisen kellottamista, kirjastossa lukemista enkä varsinkaan 8-10 tuntista päivää. Toiselle sopii paremmin herätä aamulla aikaisin ja mennä kamppeineen kirjastoon lukemaan sekä ottaa aikaa ja varmistaa, että se 8 tuntia tulee päivässä vähintään täyteen. Tärkeintä onkin tehdä just niin kuin itse tunnet parhaaksi tehdä. 

Lääkikseen päästään sisään varmaan useimmiten toisella tai kolmannella yrittämällä, ainakin meidän vuosikurssilla, jolla on kaikkein eniten vuonna 96 -syntyneitä ja toiseksi eniten vuonna 95 -syntyneitä. Mä hain tosissani hammaslääkikseen viime vuonna, mutta mokasin aika monessakin asiassa. Luin ihan liian vähän siihen nähden, mitä mun olis pitänyt oppia. En ehtinyt syventyä asioihin tai laskea tarpeeksi enkä varsinkaan luottanut itseeni. Panikoin itse pääsykokeessa ja viimeiset kaksi tuntia olin tekemättä mitään itkun pidättämisen lisäksi. Se siitä, ajattelin ja pieni pettymys valtasi mielen, kun sisäänpääsy ei jäänytkään kuin muutaman pisteen päähän.

Tänä vuonna aloitin lukemisen jälleen heti tammikuun alussa. Olin ilmoittautunut jo kuukausia aikaisemmin valmennuskurssille, jonka oli tarkoitus alkaa huhtikuussa. Lisäksi olin menossa maaliskuussa uusimaan kemian sekä fysiikan kirjoitukset. Tuntui hyvältä tietää, että kevät ei jatkuisi koko aikaa ihan samanlailla, vaan edessä oli muutto Turkuun ja sitä ennen välietappina parit kirjoitukset. Otinkin tavoitteekseni handlata fysiikan ja kemian ennen kirjoituksia ja jättää biologian lukemisen kevään loppupuolelle. Hyvä asenne sekä rauhallinen mieli on aika hyviä valtteja välillä rankalta tuntuvaan kevääseen.

Tammi-, helmi- ja maaliskuu meni tosi nopeasti. Muistan, että luin melko paljon, koska aikaa ei mennyt kotona asuessa muuhun kuin koiran ulkoiluttamiseen ja salilla käymiseen. Aloitin lukemisen fysiikan viimeisestä kirjasta ja panostin eniten asioihin, jotka oli itselleni vaikeita. Alkukevään aikana luin siis kaikki fysiikan (8kpl) ja kemian kirjat (5kpl) sekä laskin niiden jokaisen tehtävän (+ kirjoitin muistiinpanoja). Lisäksi laskin lähes kaikki tehtävät siskoni vanhoista Valmennuskeskuksen fysiikan ja kemian materiaaleista. Olin laskenut ne jo edelliskeväänä, joten osa tuli suoraan ulkomuistista ja tuli oikeasti sellainen olo, että mä osaan nää. Laitoin ylös vaikeimmat tehtävät, joita en onnistunut ratkaisemaan ekalla kerralla, ja palasin niihin myöhemmin.

IMG_6290

Kirjoitukset tuli ja meni, enkä stressannut niitä yhtään. Onnistuin korottamaan fysiikan, mutta ärsytti, että se jäi pisteen päähän L:stä. Aloitin Valmennuskeskuksen päiväkurssin Turussa ja kävin siellä arkisin joka päivä. Halusin nimenomaan päiväkurssille, joka kesti useimmiten yhdeksästä kahteentoista ja sen jälkeen pääsin kotiin lukemaan. En olisi ikinä kyennyt nousemaan itsekseni vaikka seitsemältä lukemaan, joten se sopi mulle tosi hyvin, että aamu alkoi valmennuskurssilla. Aloitin biologian lukemisen ja tein vaikeista/isoista kokonaisuuksista ajatuskarttoja. En ollut  koskaan aikaisemmin tehnyt ajatuskarttoja, mutta siskoni sitä mulle suositeltua päätin, että jos niillä pääsee sisälle niin sit mä teen niitä. Lisäksi piirtelin ihmiskehon rakenteita sekä nimesin niiden osia. Laitoin kuvat ja ajatuskartat kiinni sinitarralla seinään työpöytäni viereen ja lueskelin niitä aina välillä. Biologian lukemisen lisäksi tein valmennuskurssilta saatuja tehtäviä, laskin vielä kertaalleen materiaaleja ja pidin koko ajan silmällä, että ehdin tehdä kaiken ennen pääsykoetta. En pitänyt mitään erityisiä vapaapäiviä, mutta olin lukematta jos ei vaan yksinkertaisesti ollut fiilistä, en jaksanut tai olin suunnitellut muuta menoa. Menin oikeastaan koko kevään aika pitkälti fiiliksen mukaan ja muistankin, miten hyvä fiilis mulla oli lähes koko ajan. En stressannut tai panikoinut, vaan vahvistin koko ajan sitä tunnetta, että mä osaan. 

Pääsykokeeseen meno jännitti tietysti. Edellisiltana tuli sellainen olo, etten ehtinyt taaskaan tehdä tarpeeksi enkä todellakaan osaa kaikkea. Koitin kuitenkin tsempata itseäni parhaani mukaan ja olla miettimättä mitään negatiivista. Evääksi otin pelkän smoothien, jota suosittelen kaikille, sillä sen juominen ei vienyt keskittymistä kokeesta muualle. Muistan vieläkin, miten rento olo mulla oli sen jälkeen, kun sain sen kokeen eteeni. Kävin sen kertaalleen läpi ja iloistuin siitä, ettei siinä ollut lainkaan aineistoa. Aloitin helpoista tehtävistä ja menin heti seuraavaan, ellen osannut jotain. Mulla oli jotenkin tosi itsevarma olo. Tiesin, että osaan, enkä lannistunut, jos en osannutkaan jotain. Kyseisessä kokeessa huolellisuus sekä nopeus (ja tietysti perusasioiden osaaminen) oli niitä ominaisuuksia, joita tarvittiin. Yritin tehdä kaiken alusta asti melko nopeasti, mutta varmasti ja huolellisesti, jotta tarkistamiseen ei tarvitsisi käyttää aikaa. Kotiin päästessä (ja vähän ennenkin) purskahdin itkuun, koska olin niin onnellinen. Onnellinen siitä, että se oli vihdoin ohi ja osasin ehkä kerrankin tarpeeksi. Kaikkeahan ei voi millään osata ja on myös tuurista kiinni, millainen koe vastassa on. Siksi lääkiksen pääsykoe onkin tosi stressaava ja välillä ajatukset harhaili viime keväänäkin siihen, että meinaanko  ihan oikeasti päästä sisään - osata enemmän kuin suurin osa. No meinasin, osasin ja pääsin.

IMG_6288

Kun koulu alkoi...
elokuun 9. päivä, mua jännitti ihan tajuttomasti. Samaan aikaan oli ihan epätodellinen fiilis. Kaikki oli ihan uutta ja niin siistiä. Meidät jaettiin heti ensimmäisen päivän päätteeksi fetusryhmiin, johon kuului kolmen tuutorin lisäksi sekä hampaan että yleisen opiskelijoita. Ekan illan bileissä etkoiltiin tuutorin luona ja tutustuttiin toisiimme. Sieltä jatkettiin Samppalinnan puistoon "leikkimään" ja baariin tanssimaan. Erilaisia bileitä ja tapahtumia oli ensimmäisten viikkojen aikana melko tiuhaan tahtiin ja vaikka aamulla väsyttikin raahautua luennolle, oli fetusviikot ihan parhautta.

Ikimuistoisinta...
oli varmastikin se, kun toisen illan bileiden päätteeksi käveltiin grillin kautta Kupittaan maauimalaan, kiivettiin korkeiden aitojen yli ja hypättiin uimaan höyryävään altaaseen tähtitaivaan alla. Se oli jotain niin tunnelmallista.

Parasta on ollut...
ehdottomasti kaikki bileet (erityisesti lääkisristeily), uudet kaverit sekä morfologian kurssi. On kuitenkin semi siistiä tajuta, että saa opiskella pelkästään asioita, jotka kiinnostaa. En mä käy enää koulua, vaan mä opiskelen itselleni ammattia, jossa voin olla mahdollisimman hyvä.

Tylsintä on ollut...
SKB ja kasiaamut. Jälkimmäisiä on ihan liikaa ja kuka nyt tykkäisi SKB:sta?

IMG_6283

No, millaista opiskelu (hammas)lääkiksessä on tähän asti ollut?
Osittain itsenäistä ja melko pitkälti sellaista, millaista siitä itsellesi teet. SKB eli solu- ja kehitysbiologia alkoi heti ensimmäisen viikon jälkeen ja piti sisällään pari seminaaria, valtavasti luentoja sekä harjoitustöitä. Eristettiin mm. omaa DNA:ta, josta selvitettiin laktoosi-intorelanssin olemassaoloa sekä tutkittiin histologisia näytteitä. Mä kävin ahkerasti lähes jokaisella luennolla ja yritin kirjoittaa koneella myös muistiinpanoja heikolla menestyksellä. Ajatukset oli kuitenkin koko ajan jossain ihan muualla ja suurin osa ajasta menikin koulun ulkopuolella kaikkeen muuhun kuin itsenäiseen opiskeluun, jota en lopulta harrastanut muulloin kuin viikkoa ennen tenttiä (hups). Oli tosi vaikeeta tajuta, että pitäis oikeesti opiskella taas pitkästä aikaa. Ja että sitä pitäis tehdä koko kurssin ajan. No, opin ainakin sen, jos en muuta.

Meillä hampaalaisilla oli samaan aikaan myös morfologian kurssi sekä oppiaineinfoja. Morfologiassa jokainen siis muotoili vahasta viisi hammasta muovisiin leukoihin, jossa oli kolot puuttuneille hampaille. Tunnit oli usein kolme tuntisia, mutta homma tosi hauskaa ja rentoa. Välillä purtiin omaa hammasta, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja sisäinen perfektionisti pääsi niin valloilleen, ettei hampaista meinannut koskaan tulla valmiita. Tuli ne lopulta, enkä ollut edes viimeinen, haha. Morfologiasta meillä oli myös tentti pari viikkoa SKB:n tentin jälkeen.

Alkusyksynä elämässä tapahtui niin paljon, että oli ihan fiksua olla ottamatta opiskelusta sen suurempaa stressiä. Otinkin koulun suhteen tosi rennon asenteen ja päätin panostaa seuraavassa kurssissa, joka on paljon tärkeämpi sekä mielenkiintoisempi. Koin tärkeäksi luoda uusia kaverisuhteita sekä mennä mukaan kaikkiin tapahtumiin, joten oon tyytyväinen siitä, etten luonut mitään paineita koulusta. Ehkä tekisin jotain asioita toisin, mutta ei sillä ees lopulta oo mitään merkitystä.

TLRT eli tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta alkoi heti SKB:n tentin jälkeen. Kun ensimmäisen kurssin menin täysin diojen voimin ilman kirjoja, tätä varten ostin kolmiosaisen Sobotan. Jos edellisen kurssin aikana osasin ilman lukemistakin jo jotain, niin nyt en. Kaikki pitää opetella ulkoa. Luut, lihakset, verisuonet, ligamentit, foramenit, hermot...Ja ne pitää osata suomeksi, englanniksi ja latinaksi. Hommaa on paljon ja kurssi on työläs, mut samalla niin mielenkiintoinen! Meillä alkoi lisäksi vielä pään ja kaulan syventävä anatomia, josta on joulun jälkeen tentti. TLRT:n tentti on juuri ennen joululomaa ja kurssi koostuu ihan samoista asioista muuten kuin edellinenkin.

IMG_6256

Hammas vai yleinen?
Kysymys, jota pohdin itsekin vielä kevään yhteishakua tehdessäni. En ollut koskaan erityisemmin kokenut haluavani lääkäriksi, mutta ihminen ja lääketiede yleisesti ottaen kuitenkin kiinnosti. Olin varma, ettei musta tuu lääkäriä, kun kävin vuonna 2014 kokeilemassa onneani pääsykokeessa lähes tulkoon pelkästään kirjoituksiin lukemisen pohjalta. Kirjoitin aiheesta silloin syksyllä postauksenkin ja keksin vasta tammikuun puolella 2015, että haenkin hammaslääkikseen. En ollut aikaisemmin edes tajunnut, että hammaslääkärin ammatissahan yhdistyy monta asiaa, jotka on mulle itselleni tärkeitä sekä ominaisia, ja että se olis mulle paljon sopivampi kuin tavallinen lääkäri.

Oon ollut tosi tyytyväinen valintaani. Vaikka hampaalle pääseekin "helpommin", on pääsykokeen eteen tehtävä työ ihan yhtä suuri ja jos on valmis tekemään sen työn, pitää ihan oikeasti hakea just sinne, minne tosissaan haluaa. Mä luin niin paljon, että tiedostin sen, että tällä lukemisella ja osaamisella pisteet riittäisi kyllä myös yleiselle. Valitsin kuitenkin hammaslääkiksen, enkä olisi valinnut toisin, jos saisin nyt päättää. Mä rakastan olla tässä koulussa.

Tsemppiä kaikille, jotka on jo aloittaneet pääsykokeisiin lukemisen tai aloittavat sen ensi vuoden puolella! Usko siihen, mitä teet. Se kantaa aika pitkälle. 

12 kommenttia :

  1. Mä niin tykkään tällasista postauksista missä kerrotaan omasta opiskelusta, nää on jotenki niin motivoivia kun ajattelee ite tulevia pääsykokeita! Ja eka kerta ku oon kuullu et joku ois Kupittaal kiivenny uimaa, yleensä se on aina Samppis, mut hei pitää pitää mieles ;D

    http://thatsentirelyoriginal.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! :) Haetko siis tulevana keväänä Turun lääkikseen? Tsemppiä vaan lukemiseen ja onnea pääsykokeeseen!! Mitää, mä en oo kuullu et kukaan ois ikinä menny samppalinnaa uimaa - tai et viimesinä vuosina se on kyl ollut kupittaa! :D

      Poista
  2. Aivan mielettömän kiva postaus! varsinkin kun erityisesti pääsykokeet ovat niin ajankohtainen asia itselle ensi keväänä ja väkisinkin ajatukset jo pyörivät niissä. Toivottavasti saadaan kuulla sun opiskeluista myös jatkossa ihan tälle aiheelle pyhitettyjen postausten muodossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi miten ihana kuulla! Pitää ehdottomasti kirjotella jatkossakin, kun on jotain kerrottavaa taas :) Tsemppiä ihan hurjan paljon pääsykoekevääseen! <3

      Poista
  3. Ei vitsi tää postaus tuli kyllä just oikeeseen aikaan! Mulle on (valitettavasti vasta nyt) abivuoden syksyllä iskenyt innostus että haluaisin hakea lääkikseen. Ihmiskeho ja sen toiminta sekä ympäristön vaikutukset siihen + lääkärin työ ylipäätään jotenkin vaan vetää mua puoleensa! Kouluunpääsy-urakka on kuitenkin kauhistuttanut kuin myös se, että ei se opiskelu siihen lopu... Mutta innostus lääketiedettä kohtaan on vaan kasvanut ja samoin semmonen "haluan sitä niin paljon että sisään mennään jollakin yrittämällä ja vielä valmistutaankin joskus" -motivaatiokin elää niin vahvana, että kyllä mä taidan sille tielle lähteä yrittämään.
    Kiitos huippupostauksesta joka tosi mukavasti avas (hammas)lääkiselämää ja oli tosi mielenkiintonen varmasti kaikille (hammas)lääkikseen hakijoille! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää asiat on tosiaan melko ajankohtasia jo - vitsit miten aika menee nopeesti, vastahan oli kesä. Jos sua oikeesti kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti hakea! Mikään muu ei kaduta lopulta niin paljon kuin se jos ei oo edes yrittänyt. Se on ihan hiton rankkaa, mut voi miten maailman paras fiilis sit on, kun siitä on selvinnyt ja pääsee sisään!! Opiskelu ei tosiaan lopu, mut se on kuitenkin niin erilaista lukea tenttiin kuin pääsykokeeseen, jossa tilaisuus päästä eteenpäin siirtyy vuodella, ellei heti onnistu. Sulla on onneksi vielä sen suhteen aikaa, että ei haittaa, vaikka et pääsiskään ekalla sisään, joten sitä ei kannata murehtia :) Motivaatio on kyl yks tärkeimmistä asioista lääkiksessä - sitä pitää olla niin pääsykokeeseen valmistautuessa kuin myös itse opiskelussa, joten hyvä, että sulla on sitä ja oot päättänyt valita tän tien! Kyllä se palkitsee sit lopulta <3 Tsemppiä tosi paljon ens kevääseen ja kiitos! :)

      Poista
  4. Hei mitkä kaikki aineet kirjoitit yo-kokeissa ja mitkä oli pakollisia lukiokursseja, joita tonne tarvitsi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin äidinkielen, englannin, ruotsin, pitkän matikan, biologian, kemian ja fysiikan. Kannattaa tietysti lukea kaikki fysiikan, kemian ja biologian kurssit, sillä ne toimii myöskin pääsykoekirjoina! Sisään on päästy kyllä myös lukemalla pelkästään vain pakolliset kurssit fysiikasta ja kemiasta. Mut kyllä suosittelen lukemaan ne kaikki jo lukiossa, koska pitää ne kumminkin lukea viimeistään pääsykoetta varten. Alkupisteet tulee äidinkielestä, englannista tai ruotsista (riippuen kummasta parempi arvosana) ja biologiasta, kemiasta, fysiikasta tai matikasta (2 parasta) eli yhteensä neljästä aineesta, joten jos niitä haluaa saada niin kannattaa tietysti noi kaikki oleellisten aineiden kurssit lukea sekä kirjoittaa! :)

      Poista
  5. Ihan mahtava postaus! Mulla on edessä keväällä haku eläinlääkikseen samalla, kun valmistun vihdoin lukiosta neljän vuoden jälkeen. Mä stressaan tällasia tilanteita, joissa kerralla pitäisi onnistua kunnon valmistautumisen jälkeen todella paljon, ja nyt jo tuleva kevät ahdistaa. Mulla on luultavasti suhteellisen hyvä pohja lähteä lukemaan, kun biologiasta kirjoitin L, ja kemiasta sekä matematiikasta E. Fysiikkaa en kirjoittanut, mutta kurssit olen käynyt. Toi fysiikka tulee olemaan silti ehdottomasti vaikeinta, mutta etävalmennus- ja koulukurssien avulla siitä aion selvitä. Jos sulla on yhtään lisää postausideoita näihin pääsykokeisiin ja lääkiksessä opiskeluun liittyen, mä lukisin ainakin mielelläni! Jos vaikka stressinhallintakeinoja tulee mieleen niin kerro ehdottomasti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tosi jees kuulla! :) Ymmärrän, sillä mua ahdisti koko pelkkä ajatuskin pääsykokeista aina ihan hirveesti. Kun lukio oli käyty, ensimmäinen välivuosi ohi eikä syksyllä vieläkään alkanut mitään, tuli niin paha ahdistus. Ensimmäinen välivuosi teki vain kertakaikkisen hyvää, mut toisena iski sellanen tunne, että mitä jos en vaan koskaan pääse sisään. Ja kun en keksinyt mitään toista "helpompaa" vaihtoehtoakaan, niin ajattelin että junnaan tässä paikoillaan nyt vaan ikuisuuden, jos en pääse seuraavalla kerrallakaan sisään. Se on siis aikamoinen rupeama. Tosi raskas henkisesti, varsinkin jos sisäänpääsy lykkääntyy kerta toisensa jälkeen vuodella. Silloin vuosi sitten syksyllä ahdisti, kun ajattelinkin pääsykoekirjoja ja kaikkea sitä, mikä oli edessä. En pystynyt puhumaan lukemisen aloittamisesta tai mistään, mikä liittyi millään tavalla pääsykokeisiin tai valmennuskurssiin, fysikkaan, kemiaan ym.. Jos sisko antoi ohjeita tai joku puhui lukemisesta päivänä, jolloin ei vain tehnyt mieli lukea, ahdistuin. :D Halusin tavallaan kai sulkea ympäriltä kaiken sellasen, että mulle ei tulis olo, että luen liian vähän tai huonosti tms. Halusin koko ajan ajatella, et se mitä ja miten teen, riittää, enkä halunnut ohjeita muilta, vaikka välillä uskaltauduinkin kysymään mitä mun kannattais tehdä. Se kyllä kannatti, mut mitään keskustelupalstoja ym ei kannata erehtyä lukemaan, ja mä lueskelinkin niitä vasta sitten, kun olin turvallisesti vihdoin sisällä eikä ne ihmisten valtavat lukutunnit ym. tuntuneet enää muuta kuin huvittavilta.

      Kaikkein tärkeintä on saada se oma varmuus koko hommaan. Se tunne, että osaa. Ja se kyllä vaatii ihan hitosti työtä. Mä ymmärsin monta asiaa kunnolla vasta viime keväänä ja pääsin vasta silloin kunnolla fysiikkaan sisälle. Se on mun mielestä ehkä yks tärkeimmistä aineista osata pääsykoetta ajatellen ja siks meinaskin aikasempina vuosina usko loppua, kun fysiikka oli mulle se pahin kompastuskivi. Sitä vaan piti yksinkertasesti työstää - laskea niin paljon kuin mahdollista ja sisäistää niitä asioita. Vaikeimmat kokonaisuudet kannattaa tässäkin laittaa ajatuskarttaan ja hahmotella asioiden välisiä yhteyksiä ym. Autto mulla ainakin tositosi paljon ja lopulta aloin vihdoin tykkäämään fysiikasta :D Mut kysy ihmeessä, jos on jotain kysyttävää! Kirjottelen, jos tulee jotain fiksua mieleen :)

      Poista
  6. Moikka! Löysin sun blogin sattumalta ja onneks löysin koska oon kans hakemassa hammaslääkikseen keväällä. Kaks kertaa on tullut haettua normi lääkikseen ja nyt oon herännyt siihen, että hammaslääkis liskin ehkä enemmän mun juttu. Oli kiva lukee sun fiiliksii siitä miten oot viihtynyt hampaalla. Tosi tsemppaava postaus ja vaikutat muutenkin mukavalta tyypiltä :) Pitää lukea mutakin postauksia!

    https://simplylovingstyles.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja tosi kiva kuulla! :) Suosittelen ehdottomasti hammaslääkistä, jos se vaan yhtään kiinnostaa! Kiitos superpaljon :) Pitäis vaan löytää aikaa useemmin kirjottelulle, mut ehkä nyt joululomalla.. :D

      Poista