torstai 17. marraskuuta 2016

OPISKELU (HAMMAS)LÄÄKIKSESSÄ

Ajattelin tehdä pienen katsauksen siitä, miltä opiskelu yliopistossa on tuntunut näin ensimmäisten kolmen ja puolen kuukauden aikana ja millaista se on ollut. Aloitetaan kuitenkin sieltä vaikeimmasta osuudesta ja monet itkut sekä stressit aiheuttaneesta pääsykokeisiin valmistautumisesta.

Miten päästä sisään (hammas)lääkikseen?
Usko itseesi, lue niin paljon kuin kykenet ja laske tehtävät niin monta kertaa, että osaat ne ulkoa. Siinä noin lyhyesti mun vinkit sisäänpääsyyn. Mä en itse harrastanut lukusuunnitelmia, lukemisen kellottamista, kirjastossa lukemista enkä varsinkaan 8-10 tuntista päivää. Toiselle sopii paremmin herätä aamulla aikaisin ja mennä kamppeineen kirjastoon lukemaan sekä ottaa aikaa ja varmistaa, että se 8 tuntia tulee päivässä vähintään täyteen. Tärkeintä onkin tehdä just niin kuin itse tunnet parhaaksi tehdä. 

Lääkikseen päästään sisään varmaan useimmiten toisella tai kolmannella yrittämällä, ainakin meidän vuosikurssilla, jolla on kaikkein eniten vuonna 96 -syntyneitä ja toiseksi eniten vuonna 95 -syntyneitä. Mä hain tosissani hammaslääkikseen viime vuonna, mutta mokasin aika monessakin asiassa. Luin ihan liian vähän siihen nähden, mitä mun olis pitänyt oppia. En ehtinyt syventyä asioihin tai laskea tarpeeksi enkä varsinkaan luottanut itseeni. Panikoin itse pääsykokeessa ja viimeiset kaksi tuntia olin tekemättä mitään itkun pidättämisen lisäksi. Se siitä, ajattelin ja pieni pettymys valtasi mielen, kun sisäänpääsy ei jäänytkään kuin muutaman pisteen päähän.

Tänä vuonna aloitin lukemisen jälleen heti tammikuun alussa. Olin ilmoittautunut jo kuukausia aikaisemmin valmennuskurssille, jonka oli tarkoitus alkaa huhtikuussa. Lisäksi olin menossa maaliskuussa uusimaan kemian sekä fysiikan kirjoitukset. Tuntui hyvältä tietää, että kevät ei jatkuisi koko aikaa ihan samanlailla, vaan edessä oli muutto Turkuun ja sitä ennen välietappina parit kirjoitukset. Otinkin tavoitteekseni handlata fysiikan ja kemian ennen kirjoituksia ja jättää biologian lukemisen kevään loppupuolelle. Hyvä asenne sekä rauhallinen mieli on aika hyviä valtteja välillä rankalta tuntuvaan kevääseen.

Tammi-, helmi- ja maaliskuu meni tosi nopeasti. Muistan, että luin melko paljon, koska aikaa ei mennyt kotona asuessa muuhun kuin koiran ulkoiluttamiseen ja salilla käymiseen. Aloitin lukemisen fysiikan viimeisestä kirjasta ja panostin eniten asioihin, jotka oli itselleni vaikeita. Alkukevään aikana luin siis kaikki fysiikan (8kpl) ja kemian kirjat (5kpl) sekä laskin niiden jokaisen tehtävän (+ kirjoitin muistiinpanoja). Lisäksi laskin lähes kaikki tehtävät siskoni vanhoista Valmennuskeskuksen fysiikan ja kemian materiaaleista. Olin laskenut ne jo edelliskeväänä, joten osa tuli suoraan ulkomuistista ja tuli oikeasti sellainen olo, että mä osaan nää. Laitoin ylös vaikeimmat tehtävät, joita en onnistunut ratkaisemaan ekalla kerralla, ja palasin niihin myöhemmin.

IMG_6290

Kirjoitukset tuli ja meni, enkä stressannut niitä yhtään. Onnistuin korottamaan fysiikan, mutta ärsytti, että se jäi pisteen päähän L:stä. Aloitin Valmennuskeskuksen päiväkurssin Turussa ja kävin siellä arkisin joka päivä. Halusin nimenomaan päiväkurssille, joka kesti useimmiten yhdeksästä kahteentoista ja sen jälkeen pääsin kotiin lukemaan. En olisi ikinä kyennyt nousemaan itsekseni vaikka seitsemältä lukemaan, joten se sopi mulle tosi hyvin, että aamu alkoi valmennuskurssilla. Aloitin biologian lukemisen ja tein vaikeista/isoista kokonaisuuksista ajatuskarttoja. En ollut  koskaan aikaisemmin tehnyt ajatuskarttoja, mutta siskoni sitä mulle suositeltua päätin, että jos niillä pääsee sisälle niin sit mä teen niitä. Lisäksi piirtelin ihmiskehon rakenteita sekä nimesin niiden osia. Laitoin kuvat ja ajatuskartat kiinni sinitarralla seinään työpöytäni viereen ja lueskelin niitä aina välillä. Biologian lukemisen lisäksi tein valmennuskurssilta saatuja tehtäviä, laskin vielä kertaalleen materiaaleja ja pidin koko ajan silmällä, että ehdin tehdä kaiken ennen pääsykoetta. En pitänyt mitään erityisiä vapaapäiviä, mutta olin lukematta jos ei vaan yksinkertaisesti ollut fiilistä, en jaksanut tai olin suunnitellut muuta menoa. Menin oikeastaan koko kevään aika pitkälti fiiliksen mukaan ja muistankin, miten hyvä fiilis mulla oli lähes koko ajan. En stressannut tai panikoinut, vaan vahvistin koko ajan sitä tunnetta, että mä osaan. 

Pääsykokeeseen meno jännitti tietysti. Edellisiltana tuli sellainen olo, etten ehtinyt taaskaan tehdä tarpeeksi enkä todellakaan osaa kaikkea. Koitin kuitenkin tsempata itseäni parhaani mukaan ja olla miettimättä mitään negatiivista. Evääksi otin pelkän smoothien, jota suosittelen kaikille, sillä sen juominen ei vienyt keskittymistä kokeesta muualle. Muistan vieläkin, miten rento olo mulla oli sen jälkeen, kun sain sen kokeen eteeni. Kävin sen kertaalleen läpi ja iloistuin siitä, ettei siinä ollut lainkaan aineistoa. Aloitin helpoista tehtävistä ja menin heti seuraavaan, ellen osannut jotain. Mulla oli jotenkin tosi itsevarma olo. Tiesin, että osaan, enkä lannistunut, jos en osannutkaan jotain. Kyseisessä kokeessa huolellisuus sekä nopeus (ja tietysti perusasioiden osaaminen) oli niitä ominaisuuksia, joita tarvittiin. Yritin tehdä kaiken alusta asti melko nopeasti, mutta varmasti ja huolellisesti, jotta tarkistamiseen ei tarvitsisi käyttää aikaa. Kotiin päästessä (ja vähän ennenkin) purskahdin itkuun, koska olin niin onnellinen. Onnellinen siitä, että se oli vihdoin ohi ja osasin ehkä kerrankin tarpeeksi. Kaikkeahan ei voi millään osata ja on myös tuurista kiinni, millainen koe vastassa on. Siksi lääkiksen pääsykoe onkin tosi stressaava ja välillä ajatukset harhaili viime keväänäkin siihen, että meinaanko  ihan oikeasti päästä sisään - osata enemmän kuin suurin osa. No meinasin, osasin ja pääsin.

IMG_6288

Kun koulu alkoi...
elokuun 9. päivä, mua jännitti ihan tajuttomasti. Samaan aikaan oli ihan epätodellinen fiilis. Kaikki oli ihan uutta ja niin siistiä. Meidät jaettiin heti ensimmäisen päivän päätteeksi fetusryhmiin, johon kuului kolmen tuutorin lisäksi sekä hampaan että yleisen opiskelijoita. Ekan illan bileissä etkoiltiin tuutorin luona ja tutustuttiin toisiimme. Sieltä jatkettiin Samppalinnan puistoon "leikkimään" ja baariin tanssimaan. Erilaisia bileitä ja tapahtumia oli ensimmäisten viikkojen aikana melko tiuhaan tahtiin ja vaikka aamulla väsyttikin raahautua luennolle, oli fetusviikot ihan parhautta.

Ikimuistoisinta...
oli varmastikin se, kun toisen illan bileiden päätteeksi käveltiin grillin kautta Kupittaan maauimalaan, kiivettiin korkeiden aitojen yli ja hypättiin uimaan höyryävään altaaseen tähtitaivaan alla. Se oli jotain niin tunnelmallista.

Parasta on ollut...
ehdottomasti kaikki bileet (erityisesti lääkisristeily), uudet kaverit sekä morfologian kurssi. On kuitenkin semi siistiä tajuta, että saa opiskella pelkästään asioita, jotka kiinnostaa. En mä käy enää koulua, vaan mä opiskelen itselleni ammattia, jossa voin olla mahdollisimman hyvä.

Tylsintä on ollut...
SKB ja kasiaamut. Jälkimmäisiä on ihan liikaa ja kuka nyt tykkäisi SKB:sta?

IMG_6283

No, millaista opiskelu (hammas)lääkiksessä on tähän asti ollut?
Osittain itsenäistä ja melko pitkälti sellaista, millaista siitä itsellesi teet. SKB eli solu- ja kehitysbiologia alkoi heti ensimmäisen viikon jälkeen ja piti sisällään pari seminaaria, valtavasti luentoja sekä harjoitustöitä. Eristettiin mm. omaa DNA:ta, josta selvitettiin laktoosi-intorelanssin olemassaoloa sekä tutkittiin histologisia näytteitä. Mä kävin ahkerasti lähes jokaisella luennolla ja yritin kirjoittaa koneella myös muistiinpanoja heikolla menestyksellä. Ajatukset oli kuitenkin koko ajan jossain ihan muualla ja suurin osa ajasta menikin koulun ulkopuolella kaikkeen muuhun kuin itsenäiseen opiskeluun, jota en lopulta harrastanut muulloin kuin viikkoa ennen tenttiä (hups). Oli tosi vaikeeta tajuta, että pitäis oikeesti opiskella taas pitkästä aikaa. Ja että sitä pitäis tehdä koko kurssin ajan. No, opin ainakin sen, jos en muuta.

Meillä hampaalaisilla oli samaan aikaan myös morfologian kurssi sekä oppiaineinfoja. Morfologiassa jokainen siis muotoili vahasta viisi hammasta muovisiin leukoihin, jossa oli kolot puuttuneille hampaille. Tunnit oli usein kolme tuntisia, mutta homma tosi hauskaa ja rentoa. Välillä purtiin omaa hammasta, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja sisäinen perfektionisti pääsi niin valloilleen, ettei hampaista meinannut koskaan tulla valmiita. Tuli ne lopulta, enkä ollut edes viimeinen, haha. Morfologiasta meillä oli myös tentti pari viikkoa SKB:n tentin jälkeen.

Alkusyksynä elämässä tapahtui niin paljon, että oli ihan fiksua olla ottamatta opiskelusta sen suurempaa stressiä. Otinkin koulun suhteen tosi rennon asenteen ja päätin panostaa seuraavassa kurssissa, joka on paljon tärkeämpi sekä mielenkiintoisempi. Koin tärkeäksi luoda uusia kaverisuhteita sekä mennä mukaan kaikkiin tapahtumiin, joten oon tyytyväinen siitä, etten luonut mitään paineita koulusta. Ehkä tekisin jotain asioita toisin, mutta ei sillä ees lopulta oo mitään merkitystä.

TLRT eli tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta alkoi heti SKB:n tentin jälkeen. Kun ensimmäisen kurssin menin täysin diojen voimin ilman kirjoja, tätä varten ostin kolmiosaisen Sobotan. Jos edellisen kurssin aikana osasin ilman lukemistakin jo jotain, niin nyt en. Kaikki pitää opetella ulkoa. Luut, lihakset, verisuonet, ligamentit, foramenit, hermot...Ja ne pitää osata suomeksi, englanniksi ja latinaksi. Hommaa on paljon ja kurssi on työläs, mut samalla niin mielenkiintoinen! Meillä alkoi lisäksi vielä pään ja kaulan syventävä anatomia, josta on joulun jälkeen tentti. TLRT:n tentti on juuri ennen joululomaa ja kurssi koostuu ihan samoista asioista muuten kuin edellinenkin.

IMG_6256

Hammas vai yleinen?
Kysymys, jota pohdin itsekin vielä kevään yhteishakua tehdessäni. En ollut koskaan erityisemmin kokenut haluavani lääkäriksi, mutta ihminen ja lääketiede yleisesti ottaen kuitenkin kiinnosti. Olin varma, ettei musta tuu lääkäriä, kun kävin vuonna 2014 kokeilemassa onneani pääsykokeessa lähes tulkoon pelkästään kirjoituksiin lukemisen pohjalta. Kirjoitin aiheesta silloin syksyllä postauksenkin ja keksin vasta tammikuun puolella 2015, että haenkin hammaslääkikseen. En ollut aikaisemmin edes tajunnut, että hammaslääkärin ammatissahan yhdistyy monta asiaa, jotka on mulle itselleni tärkeitä sekä ominaisia, ja että se olis mulle paljon sopivampi kuin tavallinen lääkäri.

Oon ollut tosi tyytyväinen valintaani. Vaikka hampaalle pääseekin "helpommin", on pääsykokeen eteen tehtävä työ ihan yhtä suuri ja jos on valmis tekemään sen työn, pitää ihan oikeasti hakea just sinne, minne tosissaan haluaa. Mä luin niin paljon, että tiedostin sen, että tällä lukemisella ja osaamisella pisteet riittäisi kyllä myös yleiselle. Valitsin kuitenkin hammaslääkiksen, enkä olisi valinnut toisin, jos saisin nyt päättää. Mä rakastan olla tässä koulussa.

Tsemppiä kaikille, jotka on jo aloittaneet pääsykokeisiin lukemisen tai aloittavat sen ensi vuoden puolella! Usko siihen, mitä teet. Se kantaa aika pitkälle.