torstai 7. heinäkuuta 2016

ÄLÄ HUOLEHDI

Hei, sinä siellä. Älä huolehdi turhaan, vaikka tällä hetkellä tuntuisikin siltä, ettet pääse elämässäsi haluttuun suuntaan tai olet muuten vain tilanteessa, joka ei tunnu johtavan mihinkään etkä oikein tiedä, mitä sun pitäisi tehdä. Jos et taas koe olevasi kummassakaan tienviitattomalta tuntuvassa risteyksessä, kulje just sinne mihin ikinä ootkaan tällä hetkellä menossa ja pidä mielessä, että oot ihan tajuttoman onnekas, kun sulla on suunta, minne mennä - mielekäs polku, jota kulkea.

IMG_8438

Mä koen kuuluvani opiskelupaikan saavutettuani vihdoin jälkimmäiseen ryhmään. Ja mä oonkin siitä ihan tajuttoman onnellinen ja kiitollinen. Kun on tehnyt ihan järjettömän määrän töitä jonkin eteen, saavuttaakseen jotain, mitä todella haluaa, on ehkä maailman paras tunne nähdä unelmien käyvän yksi kerrallaan toteen. Tiedättekö? Kun viime viikon perjantaina kirjoitin pankkitunnuksia aamulla tärisevin käsin Opintopolkuun ja peitin silmäni sydämen sykkiessä lujempaa kuin koskaan, en olisi voinut ihan oikeasti uskoa todeksi mitä edessäni seuraavaksi lukisi. Vaikka fiilikset kokeen jälkeen oli hyvät, ei vaan koskaan voi tietää, miten se loppupeleissä muihin nähden on mennyt. Yllätyksekseni sainkin pisteitä niin paljon, että ne olisi riittänyt kaikkialle muualle paitsi Helsingin yleiselle eli pääsin Turun hampaalle lähes kolmekymmentä raakapistettä yli tarvittavan määrän. Kun vihdoin uskalsin ottaa käteni pois silmiltä, alkoi epäuskoisen onnellinen itku. Se fiilis oli vielä parempi, mitä kuvittelin sen olevan - se uskomattoman upea onnistumisen tunne oli kaiken sen työn arvoista ja vielä enemmän. Ja nytkin, voin helposti tirauttaa pari kyyneltä vain miettiessäni sitä hetkeä.

IMG_8435

Mutta kuten te viime vuosina mukana kulkeneet varmasti hyvin tiedätte, oon seilannut viimeisen kahden vuoden aikana päätymättä koskaan oikeaan satamaan. Aallot on ollut välillä suurempia ja on tuntunut siltä, ettei tästä pääse koskaan eteenpäin, mutta toisaalta suurimman osan ajasta tyyni meri on pitänyt huolta siitä, että pysyn pinnalla ja vain ajelehdin sen mukana. Välillä koitin muistutella itselleni, että ei tässä ole vielä mihinkään kiire, mutta viime syksynä tuntui suorastaan siltä, että aallot vain paiskasivat venettäni päin rantakalliota. Jos voisin muuttaa jotain, sanoisin silloiselle itselleni, että älä huolehdi, kaikki järjestyy. Elämää on kaikki sun ympärillä ja sä päätät olosuhteista riippumatta, elätkö sä sitä 150%:sti vai pienimmällä mahdollisella teholla surkutellen ja odottaen jotain, mikä tulee oikealla hetkellä vielä vastaan.

IMG_8399

Ja siks mä haluankin muistuttaa teitä kaikkia, joilla on edessä välivuosi, että ottakaa sen antamista mahdollisuuksista ihan kaikki irti. Elämä ei lopu siihen, jos opiskelupaikka ei heti ensimmäisellä, toisella tai vielä neljännelläkään kerralla irtoa. Itse ehdin välivuosien aikana kaiken kaikkiaan tekemään puolitoista vuotta töitä, keräämään rahaa säästöön asumalla kotona, matkustelemaan, miettimään tulevaisuuden suuntaa ja tekemään paljon asioita, joita tietynlainen vapaus mahdollisti. Sitten otin riskin irtisanoutumalla töistä vuoden lopussa, aloitin tammikuussa pääsykokeisiin lukemisen, jätin hakematta kesätöitä ja päätin sen sijaan lähteä kahden viikon ulkomaanreissulle, muutin maaliskuun lopussa Turkuun ja kävin pari kuukautta valmennuskurssilla, vietin kesäkuun puoliksi Italiassa ja vasta pari päivää ennen lähtöä alkoi jännitys. Mitä jos en pääsisikään opiskelemaan? Mulla ei ollut varasuunnitelmia, mutta mulla oli kaikki mikä olisi mahdollistanut mut elämään silti täydellä teholla. Olisi ollut aikaa olla vielä vähän enemmän epävarma ja pelokas, aikaa miettiä ja tehdä valintoja, aikaa vaan olla vielä hetki paikoillaan. Joten älä säkään turhaan huolehdi. Sulla ei oo vielä kiire mihinkään.

IMG_8380

6 kommenttia :

  1. Voi että.. en tiiä mistä aloittaisin. Oon lueskellut sun blogia jo useamman vuoden ajan, ja en oo tainnut aiemmin kommentoida, mutta oon aivan koukussa tähän :-D Niin ihania kuvia, kauniita tekstejä ja upean oloinen tyyppi siellä blogin takana! Oon monesti pystynyt samaistumaan sun teksteihin, melkein kuin olisin itse ne kirjoittanut. Varsinkin sun lääkisjuttuja oon innolla seuraillut, koska oon tämän kevään ylioppilas ja kävin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemassa lääkiksen pääsykokeessa. Vaikka en nyt ekalla kerralla päässytkään eikä ollut lähelläkään, niin en menettänyt toivoa - päinvastoin. Tulin niin superiloiseksi, kun näin, että sä olit päässyt sinne! En tiedä, miten voi tulla niin iloiseksi tuntemattoman puolesta, haha :-D Se vaan antoi mullekin lisää motivaatiota ja uskoa, että ehkä mäkin vielä joskus. Nytkin, kun luin tämän postauksen, tuli niin hyvä ja rauhallinen olo :-) Ihailen sua kyllä suuresti. Kaikkea hyvää sulle opiskeluun ja muutenkin. Oot varmasti ansainnut tän kaiken. Kiitos tästä blogista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule sua ihanaa♥♥♥ Sait aikaan pari kyyneltä ja todella hyvän sekä kiitollisen olon. Kiitos, että kommentoit <3 Toivotaan, että onni suosii sua ens vuonna tai jos ei, niin kyllä se uurastus joskus palkitaan! Kiitos kiitos kiitos. Ihanista, kauniista sanoista.♥

      Poista
  2. Ihana postaus, just mitä tarvitsin kuulla<3. Oon tän kevään ylioppilas ja välivuosi edessä, joten epävarmuuden tunne on tuttua ja tulevaisuudesta on tullu murehdittua. Sun kokemuksista lukeminen kuitenkin tsemppaa:). Onnea vielä opiskelupaikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla! ♥ Sulla ei tosiaan oo vielä kiire yhtikäs mihinkään - itse olin ainakin ekasta välivuodesta tosi innoissani ja osasin nauttia siitä vapaa-ajasta ja siitä, kun ei tarvinnut 12 vuoden jälkeen jatkaa heti opiskelua. Kyllä sitä sit kerkeää ja säkin saat aivan varmasti jossain vaiheessa opiskelupaikan! :) Kiitos paljon!

      Poista
  3. Ihana teksti. Kiitos todella paljon tästä postauksesta, uskon että tämä helpottaa monien sellaisten ihmisten oloa, jotka jäivät tällä kertaa ilman opiskelupaikkaa.

    Itse valmistuin lukiosta vuonna 2013 ja päätin suosiolla pitää välivuoden, koska... "Kyllä sitä oikeasti ehtii opiskelemaan myöhemminkin", ajattelin. Sitten vuoden jälkeen, mä kuitenkin pääsin opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin mulla on ammatti ja oman alan töitä. Tää on oikeasti aika mieletön fiilis, vaikka mulla on mennyt niin monesti kaikki aivan täysin päin persettä. Välillä elämä vain menee niin päin.

    Onnea vielä opiskelupaikasta ja toistamiseen kiitos tästä tekstistä. Tää oli jotenkin niin ihanan tsemppaava :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Nimenomaan - mulle sanottiin, että ei olis ollenkaan maailmanloppu, jos en vieläkään pääsis opiskelemaan, koska oon vasta 20. Ja tiesinhän mä sen itekin. Halusin vaan jo niin kovasti eteenpäin elämässä, enkä oikein osannut tehdä sen asian suhteen mitään muutakaan kuin päästä opiskelemaan. Vihdoin tuntuu siltä, että kaikki on taas mahdollista ja voin tehdä ihan mitä vaan, kun ei tarvitse enää koskaan lukea pääsykokeisiin ja hukata elämästä monta kuukautta. :-D

      Poista