keskiviikko 18. toukokuuta 2016

NYT SE ON OHI

IMG_6928 IMG_6879 IMG_6897 IMG_6920

Mä oon istunut nyt tässä sohvalla siitä asti, kun rojahdin tähän päästessäni kotiin. Olo on maailman helpottunein. Vieläkin itkettää vähän ja ulkona paistaa aurinko. Onhan melkein kesä ja mulla taitaa olla muuten loma. Kesäloma.

Heräsin aamulla viideltä, enkä saanut sen jälkeen sydämentykytyksiltäni enää silmänräpäystäkään unta, vaikka herätys olisi ollut vasta seitsemän aikoihin. Lepäsin silti ja jossain vaiheessa Jani tarttui mua kädestä, kun sanoin etten saa nukuttua.

Mua jännitti jotenkin enemmän kuin koskaan tai mikään aikaisemmin. Piti olla varautunut kaikkeen, mutta siltikään ei voinut tietää, mitä on edessä. Sitä on jotenkin niin rikki, kun on käyttänyt melkein puoli vuotta pelkästään yhtä päivää, yhtä viisituntista varten, eikä ollenkaan edes tiedä, mitä tuleman pitää. Sitä vaan lukee, laskee, lukee, nukkuu, syö, laskee, käy kursseilla, polkee pyörällä, nukahtaa kirjan ääreen ja milloin tuolille tai pää kirjan päälle, käy lenkillä liian harvoin ja syö huonosti, kun ei kykene miettimään tai käyttämään aikaa ruuanlaittoon. Huhtikuusta tähän päivään mun elämä on ollut aikalailla edellä mainittua. Luulin, että mulla olisi jotenkin aikaa tehdä täällä Turussa kaikkea enemmän, mutta en mä muutamia shoppailukertoja ja perheen kanssa vietettyjä päiviä ole tehnyt juurikaan mitään muuta.

Koska se aikahan tunnetusti menee ihan sairaan nopeesti. Mulla ei tullut missään vaiheessa epätoivon hetkiä, enkä juurikaan itkenyt väsymystä. Menin vaan päivä kerralla eteenpäin ja ajattelin, että jos mä nyt pääsen sisään, niin mun ei tarvitse enää koskaan heittää mun elämästä näin paljon aikaa hukkaan. Vaikka oonhan mä elänyt ja ollut ja tehnyt, mut mulla on silti ollut ympärillä koko ajan jotku kahleet, jotka pitää mua kiinni. En oo pystynyt aidosti nauttimaan elämästä pitkään aikaan, vaikka ei yhden koulupaikan saamisen pitäisi varmaan vaikuttaa elämään niin paljon. Voihan täällä tehdä kaikkea muutakin. Mut mulla ei oikein ole varasuunnitelmaa, ja siks tää tuntuukin maailman tärkeimmältä asialta tällä hetkellä. Että mun on pakko saada se, ennen kuin pääsen irti niistä kahleista.

Mutta nyt. Nyt mulla alkoi loma. Ja mä aion olla niin irti niistä kahleista kuin mahdollista ja tehdä, olla ja mennä. Elää, rakastaa ja nauttia. Nyt mä oon vapaa.

6 kommenttia :

  1. onneks olkoon kesäloman starttaamisesta! mihin hait? :-)

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, nauti vapaudesta :-)

    VastaaPoista
  3. Pidän peukkuja! <3 Sillon kun ite sain tietää päässeeni kouluun, niin se oli varmasti yks mun elämän onnellisimmista hetkistä. Mutta nyt tosiaan unohdat koulupaikan hetkeksi ja ajatukset ihan muualle. Ainakin kelien puolesta se on mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥ Voin vain kuvitella, miten itkisin onnesta. Mutta joo nyt on tarkoitus olla ajattelematta yhtään mitään tollasta ja katella uudestaan sit kesä-heinäkuun vaihteessa. No todellakin, vitsi nyt on ollut niin kesäfiilis! ♥

      Poista