torstai 5. toukokuuta 2016

EI OO ENÄÄ PITKÄ AIKA

2016-05-01


Ikuisuudelta tuntunut talvi on vaihtunut yllättäen kesään. Auringon lämpö saa poskeni kihelmöimään ja hymyilen typerästi koko matkan, kun poljen ihmisten täyttämää Aurajoen rantaa pitkin. Kesä on niin läsnä, ja olo tuntuu rauhalliselta ja toiveikkaalta. Miksei aina voi olla näin kaunista ja lämmintä? Silloin kaikki on niin paljon paremmin.

Edessä on vielä kaikki se, josta vain talven pimeinä kuukausina unelmoitiin. Kaikki kesän seikkailut, vapaus olla ja mennä. Ja miten kaipaankaan sitä kaiken tämän jälkeen. Kun voi vain lähteä ja tulla sitten, kun tekee mieli. Miten odotankaan laukkujen pakkaamista ja sitä fiilistä lentokentällä aikaisin aamulla, kun edessä on vielä kaikki se, johon päätettiin tarttua oikealla hetkellä. Ja melkein itken onnesta, kun ajattelen mitä vielä on edessä. Ihan pian.

Ehkä me katsellaan tähtitaivasta ja tanssitaan musiikin tahtiin. Hypätään junasta toiseen niin kuin aina Italiassa ja ehkä vihdoin tyhjennetään pullo jos toinenkin viiniä. Siellä kalliolla, auringonlaskussa. Hymyillään maailmalle ja niin se hymyilee myös meille. Monta uutta kokemusta, uusia kaupunkeja, tuttuja, rakkaita paikkoja. Kuumia kiviä varpaiden alla, maailman kauneimpia auringonlaskuja, junien kuulutuksia, raiteiden ääniä, aaltojen kohinaa, kaupungin melua, uusia ihmisiä ja maailman paras matkaseura, oma sisko. Kuuden viikon päästä lähdetään. Voi Italia, miten mulla onkaan ollut sua ikävä. Ja voi kevät, kesä, kaikki. Nauttikaa!!

2 kommenttia :