lauantai 31. joulukuuta 2016

ELÄMÄNI PARAS VUOSI

LIGHTROOM BLOGI-001

Vuosi 2016 alkoi täynnä toivoa tulevasta. En tehnyt lupauksia, mutta toivoin asioiden tapahtuvan. Aloitin pääsykokeisiin lukemisen ja asuin vielä muutaman kuukauden Somerolla ennen kuin muutin Turkuun. Ensimmäisenä iltana poissa kotoa itketti. Aloitin valmennuskurssin ja luin päivästä toiseen. Samalla odotin kesän matkaa, jolle lähteminen oli yksi vuoden parhaista päätöksistä. Tajusin, että onnellisuus oli lähes kokonaan omissa käsissäni, valinnoissa, joita teen. Niinpä tartuin tilaisuuteen ja jätin hakematta kesätöitä viettääkseni koko kesän just niin kuin halusin. Pääsykoe oli ohi ja itkin ainakin tunnin pelkästä onnesta. Lähdin perheen kanssa viikoksi mökille Kainuuseen ja olin samalla sekä onnellinen että onneton. Kaikki ei tuntunut hyvältä.

Kesäkuun puolessa välissä lennettiin siskoni kanssa Italiaan. Kaikki oli hetken hyvin, elämä oli ihanaa. Lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen mahassa kouraisi ja kyyneleet tulvivat silmiini. Tulokset olivat tulossa päivänä minä hyvänsä ja pelotti enemmän kuin koskaan. Niillä oli niin paljon merkitystä. Heinäkuun ensimmäisenä sain tietää päässeeni sisään yliopistoon. Se oli yksi elämäni parhaista hetkistä. Vuoden suurin toiveeni oli juuri käynyt toteen.

Elokuussa aloitin hammaslääkiksessä opiskelun. Edessä oli elämäni paras syksy. Tutustuin ihaniin tyyppeihin, join viiniä ehkä vähän liikaakin, tein asioita joita en koskaan ollut tehnyt, juhlin enemmän kuin opiskelin ja nukuin liian vähän. Nautin kaikesta ihan suunnattomasti. Alkusyksy oli kuitenkin henkisesti rankkaa aikaa. Olin kipeä, stressaantunut ja surullinen. Tein elämäni rankimman mutta samalla myös parhaan päätöksen erotessani pitkästä parisuhteesta. Löysin ihanan kämpän ja muutin yksin asumaan. Pelotti niin paljon. Lokakuu oli silti yksi vuoden parhaista kuukausista.

Marras-joulukuussa tuli kiljuttua tivolilaitteessa ja tanssittua Otaniemessä asti, ravattua pikkujouluista toiseen sekä luettua myös vähän enemmän koulujuttuja. Ihastuin. Olin uskomattoman onnellinen ja osasin nauttia elämästä ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Vietin päivän Tallinnassa, matkustin useasti bussilla ja fiilistelin joulua. Tunsin perhosia vatsanpohjassa ja hymyilin yöllä kotiin kävellessäni. Elämä tuntui aika hassulta. Sitten tuli päivät joulun jälkeen. Pitkiä keskusteluita ja kävelyä Aurajoen rannassa. Taivas oli vaaleanpunainen ja kaunis. Reino Nordin lauloi sanoja, joilla on ollut tänä syksynä paljon merkitystä ja me juotiin ystävän kanssa liian monta lasillista proseccoa.

Olin onnellinen siitä, että uskalsin. Annoin kaikkeni, tartuin tilaisuuksiin enkä pelännyt pettyä. Sitä vuosi 2016 oli.

Ja oon tästä kaikesta niin tajuttoman kiitollinen, helpottunut ja onnellinen. Mä luotin itseeni, mä en pelännyt. Mä luotin siihen, että asiat menee lopulta niin kuin niiden kuuluukin mennä. Ja tässä mä oon tällä hetkellä, takana elämäni paras vuosi. Kiitollinen kaikista niistä tyypeistä, joihin tutustuin. Kiitollinen kaikesta, mitä tapahtui.


Olkoon myös vuosi 2017 ikimuistoinen.
Ihanaa uutta vuotta! 

perjantai 30. joulukuuta 2016

VIELÄ VÄHÄN ROOMAA + VIDEO

IMG_9569 IMG_9733 IMG_9701 IMG_9685 IMG_9595 IMG_9555 IMG_9468 IMG_9465 IMG_9620

Yllä olevat kuvat Roomasta on keikkunut luonnoksissa jo pitkään, mutten vaan ole saanut aikaiseksi julkaista niitä. Ensimmäisen version videostakin tein jo elokuussa ja se ehti olla youtubessakin ihan näihin päiviin asti, kunnes pari päivää sitten Turussa iltaa yksin viettäessäni poistin sen ja tein kokonaan uuden videon. Jokin siinä aikaisemmassa ei vain miellyttänyt, joten sen julkaiseminen sitten jäi. Mikäs nyt sitten olisikaan parempi hetki julkaista muutama kesäinen kuva sekä videopätkä kuin synkähkö joulukuun toiseksi viimeinen päivä. Kivempi aloittaa uusi vuosi ilman aikaisemman vuoden julkaisematta jääneitä postauksia. Huomenna tulee vielä pieni katsaus menneestä vuodesta, mutta muuten täällä ollaan jo ihan valmiina siirtymään vuoteen 2017.. 


ps. muistakaa vaihtaa laatu HD:ksi!


tiistai 27. joulukuuta 2016

TAKAISIN OMAAN RAUHAAN

IMG_6457 IMG_6471 IMG_6436 IMG_6484

Tänä aamuna maa oli valkoinen ja ilma raikas. Olin mennyt viime yönä nukkumaan taas vähän liian myöhään, koska kuuntelin Mielikuvituspoikaystävää sänkyyn hautautuneena. Olin sitä ennen viettänyt muutaman tunnin ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt ikuisuuteen ja sen jälkeen keskustellut mieltä painavista asioista toisen tärkeän ystävän kanssa. Mieli ei ollut levollinen, mutta aamu valkeni kirkkaammin kuin aikaisempina päivinä.

Joulu oli oikeastaan ohi. Pyhät menivät perheen kanssa lautapelejä pelaillen, ulkoillen, syöden ja musiikkia kuunnellen. Kilttikin olin ollut ja joulusta jäi myös muistoksi siskon kuvaama 40 minuutin video, jolle naurettiin viime iltana.

Vaikka joulu oli ihanan tunnelmallinen ja rauhallinen, kaipasin jo hieman omaa aikaa. Tarkoitus oli olla Somerolla ainakin uuteenvuoteen asti, mutta jäinkin Turkuun pariksi yöksi, kun tultiin tänään käymään täällä. Tällä hetkellä istun yksiöni sohvalla viltin alla rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Niin ihanaa, kun on aikaa tehdä omia juttuja ja ainakin melkein hiljaista. Vaikka koti Somerolla on tietyllä tapaa niin rakas, on Turku mulle se paikka, jossa aidosti rakastan olla.

Torstaina palaan kuitenkin toivottavasti rentoutuneena takaisin maaseudun rauhaan, valmiina vastaanottamaan vuoden 2017. Tuntuu ehkä vähän haikealta sanoa moikat tälle vuodelle, joka on kasvattanut mua enemmän kuin koskaan, itkettänyt niin surusta kuin onnesta ja tehnyt totta niin monesta asiasta. On kuitenkin ihan kiva mennä eteenpäin, vaikka juuri nyt tekisikin mieli vaan jämähtää tähän hetkeen.

perjantai 23. joulukuuta 2016

PÄIVÄ TALLINNASSA

IMG_6387 IMG_6405 IMG_6375IMG_6391 IMG_6398IMG_6381

Lähdettiin tosiaan siskon kanssa sunnuntaina Helsinkiin, jossa vietettiin ensin muutama tunti ennen kuin suunnattiin laivaan. Yövyttiin laivassa ja tallusteltiin huonosti nukutun yön jälkeen pitkin pimeää ja koleaa Tallinnaa hyvän aamupalan toivossa. Päädyttiin NOP -nimiseen kahvilaan, jossa vietettiin lämmin ja herkullinen aamupalahetki avokadoleipiä, kaurapuuroa sekä tuorepuristettua appelsiinimehua nautiskellen.

Lumisesta maisemasta ei ollut sielläkään tietoa, mutta vanhassa kaupungissa oli silti aistittavissa jouluista tunnelmaa. Pysähdyttiin vain kuuntelemaan joululauluja sekä katselemaan jouluvaloja ennen kuin suunnattiin syömään lounasta Rataskaevu 16 -nimiseen ravintolaan. Oltiin varattu sieltä pöytä jo hyvissä ajoin, ja se näyttikin olevan melko välttämätöntä. Nautiskeltiin alku- ja pääruuistamme sekä viinistä parin tunnin ajan ennen kuin lähdettiinkin jo kävelemään satamaan päin.

Mulla oli joulufiilis pitkään kadoksissa, mutta odotetustikin se palasi melkein heti tänne maaseudulle tullessa. Tänä vuonna en tosin ehtinyt odottaa joulua oikeastaan yhtään ja aika on vaan mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Pipareiden leivonnan, joulukuusen koristelun ja lahjojen paketoinnin jälkeen huominen aatto on kuitenkin oikein tervetullut. Miten ihanaa onkaan vain olla ja tunnelmoida.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

PITKÄSTÄ AIKAA

IMG_6347 IMG_6352IMG_6358

Sanoisinko, että elämä on ollut melko kiireistä viimeiset liian monta viikkoa. Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana en ole keskittynyt mihinkään muuhun kuin kouluun ja elämiseen. En ole antanut ajatustakaan blogille tai käyttänyt kameraa. Kaikki, mikä blogeissa tuntui pitkään kiehtovalta ja oli itselleni hyvä tapa viettää aikaa, tuntuu nykyään niin vähäpätöiseltä ja turhalta. Olin jonkin aikaa täysin lukematta blogeja, koska sain hyvän mielen käyttämällä ajan ihan johonkin muuhun. Haaveilin, aloitin uuden sarjan katsomisen ja urheilin pitkästä aikaa. Olo tuntui niin kevyeltä ja vapaalta.

Tänään tuntui hyvältä tulla pitkästä aikaa kirjoittamaan. Vaikka ajatukset on omankin pään sisällä yhtä sekamelskaa, yritän saada edes jotain ulos.

Joululoma alkoi tentin jälkeen viime viikon torstaina ja tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Niin paljon on tapahtunut. Torstain ja perjantain välinen yö oli varmasti elämäni kummallisin, viimeiset päivät taas menemistä paikasta toiseen. Lyhyitä yöunia, pitkäksi venyneitä iltoja, adventtikonsertissa käymistä, kävelyä lumisateessa, ystäviä, kahvilassa istuskelua, kihelmöintiä vatsanpohjassa, unisia bussimatkoja, Helsingissä ympäriinsä kävelyä, hyvää ruokaa ja viiniä, laivamatkoja, Tallinnan vanhaakaupunkia, naurua ja hymyilyä.

Jouluun on enää 2 päivää. Tuntuu hyvältä ottaa seuraavat pari viikkoa aikaa ihan vaan läheisille ja itselle. Sain tänään viimeisenkin joululahjan hommattua, huomenna vietetään aikaa pipareita leipoen ja tällä hetkellä kirjoitan tätä kotikotona Somerolla. Pitkästä aikaa.

torstai 17. marraskuuta 2016

OPISKELU (HAMMAS)LÄÄKIKSESSÄ

Ajattelin tehdä pienen katsauksen siitä, miltä opiskelu yliopistossa on tuntunut näin ensimmäisten kolmen ja puolen kuukauden aikana ja millaista se on ollut. Aloitetaan kuitenkin sieltä vaikeimmasta osuudesta ja monet itkut sekä stressit aiheuttaneesta pääsykokeisiin valmistautumisesta.

Miten päästä sisään (hammas)lääkikseen?
Usko itseesi, lue niin paljon kuin kykenet ja laske tehtävät niin monta kertaa, että osaat ne ulkoa. Siinä noin lyhyesti mun vinkit sisäänpääsyyn. Mä en itse harrastanut lukusuunnitelmia, lukemisen kellottamista, kirjastossa lukemista enkä varsinkaan 8-10 tuntista päivää. Toiselle sopii paremmin herätä aamulla aikaisin ja mennä kamppeineen kirjastoon lukemaan sekä ottaa aikaa ja varmistaa, että se 8 tuntia tulee päivässä vähintään täyteen. Tärkeintä onkin tehdä just niin kuin itse tunnet parhaaksi tehdä. 

Lääkikseen päästään sisään varmaan useimmiten toisella tai kolmannella yrittämällä, ainakin meidän vuosikurssilla, jolla on kaikkein eniten vuonna 96 -syntyneitä ja toiseksi eniten vuonna 95 -syntyneitä. Mä hain tosissani hammaslääkikseen viime vuonna, mutta mokasin aika monessakin asiassa. Luin ihan liian vähän siihen nähden, mitä mun olis pitänyt oppia. En ehtinyt syventyä asioihin tai laskea tarpeeksi enkä varsinkaan luottanut itseeni. Panikoin itse pääsykokeessa ja viimeiset kaksi tuntia olin tekemättä mitään itkun pidättämisen lisäksi. Se siitä, ajattelin ja pieni pettymys valtasi mielen, kun sisäänpääsy ei jäänytkään kuin muutaman pisteen päähän.

Tänä vuonna aloitin lukemisen jälleen heti tammikuun alussa. Olin ilmoittautunut jo kuukausia aikaisemmin valmennuskurssille, jonka oli tarkoitus alkaa huhtikuussa. Lisäksi olin menossa maaliskuussa uusimaan kemian sekä fysiikan kirjoitukset. Tuntui hyvältä tietää, että kevät ei jatkuisi koko aikaa ihan samanlailla, vaan edessä oli muutto Turkuun ja sitä ennen välietappina parit kirjoitukset. Otinkin tavoitteekseni handlata fysiikan ja kemian ennen kirjoituksia ja jättää biologian lukemisen kevään loppupuolelle. Hyvä asenne sekä rauhallinen mieli on aika hyviä valtteja välillä rankalta tuntuvaan kevääseen.

Tammi-, helmi- ja maaliskuu meni tosi nopeasti. Muistan, että luin melko paljon, koska aikaa ei mennyt kotona asuessa muuhun kuin koiran ulkoiluttamiseen ja salilla käymiseen. Aloitin lukemisen fysiikan viimeisestä kirjasta ja panostin eniten asioihin, jotka oli itselleni vaikeita. Alkukevään aikana luin siis kaikki fysiikan (8kpl) ja kemian kirjat (5kpl) sekä laskin niiden jokaisen tehtävän (+ kirjoitin muistiinpanoja). Lisäksi laskin lähes kaikki tehtävät siskoni vanhoista Valmennuskeskuksen fysiikan ja kemian materiaaleista. Olin laskenut ne jo edelliskeväänä, joten osa tuli suoraan ulkomuistista ja tuli oikeasti sellainen olo, että mä osaan nää. Laitoin ylös vaikeimmat tehtävät, joita en onnistunut ratkaisemaan ekalla kerralla, ja palasin niihin myöhemmin.

IMG_6290

Kirjoitukset tuli ja meni, enkä stressannut niitä yhtään. Onnistuin korottamaan fysiikan, mutta ärsytti, että se jäi pisteen päähän L:stä. Aloitin Valmennuskeskuksen päiväkurssin Turussa ja kävin siellä arkisin joka päivä. Halusin nimenomaan päiväkurssille, joka kesti useimmiten yhdeksästä kahteentoista ja sen jälkeen pääsin kotiin lukemaan. En olisi ikinä kyennyt nousemaan itsekseni vaikka seitsemältä lukemaan, joten se sopi mulle tosi hyvin, että aamu alkoi valmennuskurssilla. Aloitin biologian lukemisen ja tein vaikeista/isoista kokonaisuuksista ajatuskarttoja. En ollut  koskaan aikaisemmin tehnyt ajatuskarttoja, mutta siskoni sitä mulle suositeltua päätin, että jos niillä pääsee sisälle niin sit mä teen niitä. Lisäksi piirtelin ihmiskehon rakenteita sekä nimesin niiden osia. Laitoin kuvat ja ajatuskartat kiinni sinitarralla seinään työpöytäni viereen ja lueskelin niitä aina välillä. Biologian lukemisen lisäksi tein valmennuskurssilta saatuja tehtäviä, laskin vielä kertaalleen materiaaleja ja pidin koko ajan silmällä, että ehdin tehdä kaiken ennen pääsykoetta. En pitänyt mitään erityisiä vapaapäiviä, mutta olin lukematta jos ei vaan yksinkertaisesti ollut fiilistä, en jaksanut tai olin suunnitellut muuta menoa. Menin oikeastaan koko kevään aika pitkälti fiiliksen mukaan ja muistankin, miten hyvä fiilis mulla oli lähes koko ajan. En stressannut tai panikoinut, vaan vahvistin koko ajan sitä tunnetta, että mä osaan. 

Pääsykokeeseen meno jännitti tietysti. Edellisiltana tuli sellainen olo, etten ehtinyt taaskaan tehdä tarpeeksi enkä todellakaan osaa kaikkea. Koitin kuitenkin tsempata itseäni parhaani mukaan ja olla miettimättä mitään negatiivista. Evääksi otin pelkän smoothien, jota suosittelen kaikille, sillä sen juominen ei vienyt keskittymistä kokeesta muualle. Muistan vieläkin, miten rento olo mulla oli sen jälkeen, kun sain sen kokeen eteeni. Kävin sen kertaalleen läpi ja iloistuin siitä, ettei siinä ollut lainkaan aineistoa. Aloitin helpoista tehtävistä ja menin heti seuraavaan, ellen osannut jotain. Mulla oli jotenkin tosi itsevarma olo. Tiesin, että osaan, enkä lannistunut, jos en osannutkaan jotain. Kyseisessä kokeessa huolellisuus sekä nopeus (ja tietysti perusasioiden osaaminen) oli niitä ominaisuuksia, joita tarvittiin. Yritin tehdä kaiken alusta asti melko nopeasti, mutta varmasti ja huolellisesti, jotta tarkistamiseen ei tarvitsisi käyttää aikaa. Kotiin päästessä (ja vähän ennenkin) purskahdin itkuun, koska olin niin onnellinen. Onnellinen siitä, että se oli vihdoin ohi ja osasin ehkä kerrankin tarpeeksi. Kaikkeahan ei voi millään osata ja on myös tuurista kiinni, millainen koe vastassa on. Siksi lääkiksen pääsykoe onkin tosi stressaava ja välillä ajatukset harhaili viime keväänäkin siihen, että meinaanko  ihan oikeasti päästä sisään - osata enemmän kuin suurin osa. No meinasin, osasin ja pääsin.

IMG_6288

Kun koulu alkoi...
elokuun 9. päivä, mua jännitti ihan tajuttomasti. Samaan aikaan oli ihan epätodellinen fiilis. Kaikki oli ihan uutta ja niin siistiä. Meidät jaettiin heti ensimmäisen päivän päätteeksi fetusryhmiin, johon kuului kolmen tuutorin lisäksi sekä hampaan että yleisen opiskelijoita. Ekan illan bileissä etkoiltiin tuutorin luona ja tutustuttiin toisiimme. Sieltä jatkettiin Samppalinnan puistoon "leikkimään" ja baariin tanssimaan. Erilaisia bileitä ja tapahtumia oli ensimmäisten viikkojen aikana melko tiuhaan tahtiin ja vaikka aamulla väsyttikin raahautua luennolle, oli fetusviikot ihan parhautta.

Ikimuistoisinta...
oli varmastikin se, kun toisen illan bileiden päätteeksi käveltiin grillin kautta Kupittaan maauimalaan, kiivettiin korkeiden aitojen yli ja hypättiin uimaan höyryävään altaaseen tähtitaivaan alla. Se oli jotain niin tunnelmallista.

Parasta on ollut...
ehdottomasti kaikki bileet (erityisesti lääkisristeily), uudet kaverit sekä morfologian kurssi. On kuitenkin semi siistiä tajuta, että saa opiskella pelkästään asioita, jotka kiinnostaa. En mä käy enää koulua, vaan mä opiskelen itselleni ammattia, jossa voin olla mahdollisimman hyvä.

Tylsintä on ollut...
SKB ja kasiaamut. Jälkimmäisiä on ihan liikaa ja kuka nyt tykkäisi SKB:sta?

IMG_6283

No, millaista opiskelu (hammas)lääkiksessä on tähän asti ollut?
Osittain itsenäistä ja melko pitkälti sellaista, millaista siitä itsellesi teet. SKB eli solu- ja kehitysbiologia alkoi heti ensimmäisen viikon jälkeen ja piti sisällään pari seminaaria, valtavasti luentoja sekä harjoitustöitä. Eristettiin mm. omaa DNA:ta, josta selvitettiin laktoosi-intorelanssin olemassaoloa sekä tutkittiin histologisia näytteitä. Mä kävin ahkerasti lähes jokaisella luennolla ja yritin kirjoittaa koneella myös muistiinpanoja heikolla menestyksellä. Ajatukset oli kuitenkin koko ajan jossain ihan muualla ja suurin osa ajasta menikin koulun ulkopuolella kaikkeen muuhun kuin itsenäiseen opiskeluun, jota en lopulta harrastanut muulloin kuin viikkoa ennen tenttiä (hups). Oli tosi vaikeeta tajuta, että pitäis oikeesti opiskella taas pitkästä aikaa. Ja että sitä pitäis tehdä koko kurssin ajan. No, opin ainakin sen, jos en muuta.

Meillä hampaalaisilla oli samaan aikaan myös morfologian kurssi sekä oppiaineinfoja. Morfologiassa jokainen siis muotoili vahasta viisi hammasta muovisiin leukoihin, jossa oli kolot puuttuneille hampaille. Tunnit oli usein kolme tuntisia, mutta homma tosi hauskaa ja rentoa. Välillä purtiin omaa hammasta, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja sisäinen perfektionisti pääsi niin valloilleen, ettei hampaista meinannut koskaan tulla valmiita. Tuli ne lopulta, enkä ollut edes viimeinen, haha. Morfologiasta meillä oli myös tentti pari viikkoa SKB:n tentin jälkeen.

Alkusyksynä elämässä tapahtui niin paljon, että oli ihan fiksua olla ottamatta opiskelusta sen suurempaa stressiä. Otinkin koulun suhteen tosi rennon asenteen ja päätin panostaa seuraavassa kurssissa, joka on paljon tärkeämpi sekä mielenkiintoisempi. Koin tärkeäksi luoda uusia kaverisuhteita sekä mennä mukaan kaikkiin tapahtumiin, joten oon tyytyväinen siitä, etten luonut mitään paineita koulusta. Ehkä tekisin jotain asioita toisin, mutta ei sillä ees lopulta oo mitään merkitystä.

TLRT eli tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta alkoi heti SKB:n tentin jälkeen. Kun ensimmäisen kurssin menin täysin diojen voimin ilman kirjoja, tätä varten ostin kolmiosaisen Sobotan. Jos edellisen kurssin aikana osasin ilman lukemistakin jo jotain, niin nyt en. Kaikki pitää opetella ulkoa. Luut, lihakset, verisuonet, ligamentit, foramenit, hermot...Ja ne pitää osata suomeksi, englanniksi ja latinaksi. Hommaa on paljon ja kurssi on työläs, mut samalla niin mielenkiintoinen! Meillä alkoi lisäksi vielä pään ja kaulan syventävä anatomia, josta on joulun jälkeen tentti. TLRT:n tentti on juuri ennen joululomaa ja kurssi koostuu ihan samoista asioista muuten kuin edellinenkin.

IMG_6256

Hammas vai yleinen?
Kysymys, jota pohdin itsekin vielä kevään yhteishakua tehdessäni. En ollut koskaan erityisemmin kokenut haluavani lääkäriksi, mutta ihminen ja lääketiede yleisesti ottaen kuitenkin kiinnosti. Olin varma, ettei musta tuu lääkäriä, kun kävin vuonna 2014 kokeilemassa onneani pääsykokeessa lähes tulkoon pelkästään kirjoituksiin lukemisen pohjalta. Kirjoitin aiheesta silloin syksyllä postauksenkin ja keksin vasta tammikuun puolella 2015, että haenkin hammaslääkikseen. En ollut aikaisemmin edes tajunnut, että hammaslääkärin ammatissahan yhdistyy monta asiaa, jotka on mulle itselleni tärkeitä sekä ominaisia, ja että se olis mulle paljon sopivampi kuin tavallinen lääkäri.

Oon ollut tosi tyytyväinen valintaani. Vaikka hampaalle pääseekin "helpommin", on pääsykokeen eteen tehtävä työ ihan yhtä suuri ja jos on valmis tekemään sen työn, pitää ihan oikeasti hakea just sinne, minne tosissaan haluaa. Mä luin niin paljon, että tiedostin sen, että tällä lukemisella ja osaamisella pisteet riittäisi kyllä myös yleiselle. Valitsin kuitenkin hammaslääkiksen, enkä olisi valinnut toisin, jos saisin nyt päättää. Mä rakastan olla tässä koulussa.

Tsemppiä kaikille, jotka on jo aloittaneet pääsykokeisiin lukemisen tai aloittavat sen ensi vuoden puolella! Usko siihen, mitä teet. Se kantaa aika pitkälle. 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

PALJON ON MUUTTUNUT

Ulkona ei ole enää lainkaan niin värikästä kuin kuukausi sitten, kun vietettiin rakkaan siskoni kanssa lokakuun toista päivää ulkona kävellen. Olin juuri nukkunut pari yötä uudessa kodissa ja herännyt aamuisin itkuisena ja sekaisin tuntein. Sitä jatkui jonkin aikaa ja mietinkin pitkään, miksi tein elämästäni tahallaan vaikeaa juuri silloin, kun kaiken piti olla vihdoin hyvin.

IMG_0971

Viime syksy oli yks mun elämän vaikeimmista ajoista. Olin hukassa, enkä osannut nauttia itse syksystä - siitä mulle rakkaimmasta vuodenajasta - yhtään. Mä elin odottaen ja tieto paremmasta päivästä sai mut olemaan edes hetkittäin läsnä. Tuntui, että elämä oli vain samanlaisia päiviä toisensa perään, eikä mikään edistynyt. Aika kului, mutta mun elämä oli koko ajan paikoillaan. En varmaan olisikaan uskonut, jos joku olisi sanonut, että sun elämä tulee olemaan niin erilaista vuoden päästä. Että kaikki asiat, ne ihan oikeasti järjestyy ja voit elää ihan huoletta nyt.

Olisipa joku sanonut, vaikka en mä olisikaan uskonut. Olisin ehkä vaan aikaisemmin tajunnut, että asiat ei edisty ellei niiden eteen tee jotain. Elämä ei muutu itsestään - se muuttuu pitkälti omista valinnoista sekä rohkeudesta. Sen ja 1000 muuta asiaa mä oon oppinut viimeisen vuoden aikana. Ja nyt kun mulle sanotaan, että asiat järjestyy, niin mä vastaan, että mä tiedän. Mä uskon.

IMG_0986

Halusin pitkään tätä kaikkea, mitä mulla on nyt. Toivoin joka päivä, että tekemäni valinnat vie mua elämässäni siihen suuntaan, että voisin jonain aamuna herätä sekä olla varma, että tein oikein.

Välillä mun tekee mieli vaan tanssahdella matolla, joka tuntuu niin pehmeältä jalkojen alla, että pakostakin hymyilyttää. Välillä tuntuu siltä, että aika menee ihan liian nopeasti ja pelottaa, etten mä ehdi nauttia tästä kaikesta tarpeeksi. Mutta sitten mä muistelen ihan kaikkea, mitä tänä syksynä on tapahtunut ja oon vähintään 150%:sti varma siitä, että viimeiset kuukaudet on ollut mun elämän parhaimpia.

IMG_6054

Vuodessa moni asia on muuttunut, mutta niin yhdessä kuukaudessakin. Lokakuu ei ehkä alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta on ollut loppujen lopuksi varmaan syksyn paras kuukausi - kuten aina. Eilen aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin lokakuun toisena ja ulkona oli ihan yhtä nättiä, vaikka suurin osa lehdistä olikin jo pudonnut. Pitkä kävelylenkki ja spontaani kahvilassa käynti ystävän kanssa oli paras tapa viettää lääkisristeilyn jälkeistä päivää. Ja mä tiedän, että tein oikein, kun jokainen päivä tuntuu uudelta mahdollisuudelta.

Jos joku kysyy, voin luvata, että kaikki on vihdoin hyvin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

MIKÄ TEKEE MUT JUST NYT ONNELLISEKSI?

IMG_6079 IMG_6099-2IMG_6077 IMG_0943IMG_6111 IMG_6064

- Passengerin uusi levy - en kuuntele tällä hetkellä mitään muuta.

- Luennon peruuntuminen, joten koulupäivä jäi vähän yli tunnin mittaiseksi ja päästiin aikaisemmin viikonlopun viettoon.

- Se, että mun koti alkaa näyttää just siltä, miltä halusinkin ja tänään tulee kauan haaveissa ollut sohvapöytäkin, kun päätin vihdoin laittaa sen tilaukseen.

- Astianpesukone. On niin luksusta laittaa likaiset astiat vaan koneeseen ja kone päälle. Nytkin se tossa hurisee ja mulla säästyy aikaa kaikkeen muuhun tiskaamisen sijaan.

- Kirpeä syysilma ja kävely keskustaan - mulla on tästä niin lyhyt matka tuomiokirkolle, että oon päättänyt kävellä mahdollisimman usein bussin sijaan sinne ja sitten rantaa pitkin keskustaan. Niin kaunista.

- Hitaat aamut ja ajan kanssa syödyt aamupalat - rakastan seurata ikkunasta ohi käveleviä ihmisiä nauttien samalla aamupalasta musiikkia kuunnellen. 

- Ajatus siitä, että ensimmäinen tentti on ohi ja nyt voi taas aloittaa opiskelun "puhtaalta pöydältä". Ensimmäiset kuukaudet meni enemmän tai vähemmän uusiin ihmisiin tutustuessa ja juhliessa, enkä osannut asennoitua ollenkaan yliopisto-opiskeluun - siihen, että pitäis koko kurssin ajan tehdä töitä. Tenttiin luku jäikin viimeiseen viikkoon ja tavoitteet läpipääsyyn, mut se sallittakoon. Seuraava kurssi on ainakin 100x kiinnostavampaa kuin solu- ja kehitysbiologia, ja onhan toi kirjahyllyllä komeileva Sobotta aika kiva. 

- Modernin perheen uudet jaksot - ostin hetki sitten tv:n, vaikka en varsinkaan viime keväänä ja kesällä katsonut varmaan yhtäkään ohjelmaa. Nyt on tullut kuitenkin välillä laitettua telkkari päälle ja seurattua sivusilmällä Talenttia, Ensitreffejä alttarilla ja parhaimpana tietty Modernia perhettä!

- Synttäriviikonloppu. Täytän huomenna 21 vuotta ja juhlistetaan sitä tänään parin ihanan kanssa saunomalla, syömällä ja juomalla viiniä. Huomenna taas on luvassa Bridget Jones's Baby, lisää syömistä ja äidin sekä siskon seura.


- Se, että mulla on asiat hyvin ja osaan olla kiitollinen joka päivä. 

Ihanaa viikonloppua jokaselle teistä ja nauttikaa syksystä vielä kun sitä on jäljellä! 



maanantai 3. lokakuuta 2016

UUSI KOTI, UUSI ALKU

IMG_0913 IMG_0930 IMG_0906 IMG_6070 IMG_0901 IMG_0923 IMG_0907 IMG_0926

Elämä on tällä hetkellä tosi outoa. Heräsin lauantaina aurinkoiseen lokakuuhun kivikovalta patjalta uuden kodin lattialta. Takana oli ensimmäinen yö täällä - tai melko vajaa sellainen. Pääasiassa se kului nimittäin tanssilattialla reivaten kastajaisien päätteeksi, mut täytyy sanoa, et oli aika jees kerrankin kävellä kotiin, kun matka lyheni melkein olemattomiin. Lokakuu ei ehkä alkanut auringonpaisteesta huolimatta niin hyvin mitä kaikkina viime vuosina, mut kyllä siitä vielä hyvä tulee. Lauantaina sain lähes kaikki kodinkoneet hankittua ja eilen taas nautittiin maailman kauneimmasta syyspäivästä siskon kanssa. Käveltiin keskustaan Aurajoen rantaa pitkin ja pysähdyttiin välillä kuvailemaan. Aurinko lämmitti, ruska oli parhaimmillaan ja oli ajoittain aika huoleton olo. Muutamien ostoksien jälkeen tultiin mun luo vielä ruokakaupan kautta ja loppuilta kuluikin kokkaillessa, lettuja tehdessä ja musiikkia kuunnellessa. Spotifyn Viikonloppufiilis -lista, tuoksukynttilät ja lokakuu.  Tästä viikosta tulee ainakin hyvä!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

KUN ELÄMÄ MUUTTUU

Vaikka oonkin sanonut, että rakastan muutoksia ja sitä, että on paljon menemistä paikasta toiseen, niin nyt ollaan siinä pisteessä, et pitäis saada pieni hengähdystauko. Tää syksy on ollut elämäni hektisin ja tapahtumarikkain. Uusi alku ihan kaikelle.

IMG_0878

Oon ollut tavalla tai toisella kipeenä jo kolme viikkoa, joten yhtenä päivänä luovutin ja raahauduin lääkäriin. Poskiontelotulehdus ei yllättänyt ja sain kasan lääkkeitä, jotka ei juurikaan auttanut. Eilen kävin toisella lääkärillä ja sain uudet lääkkeet, joista näyttää ihan oikeesti olevan apua. Viime viikkojen aikana on pitänyt etsiä iltapukua vuosijuhliin, varata aika juhlakampauksen tekoon, etsiä sopivaa kämppää ja soitella monia puheluita, juosta pankissa ja huonekaluliikkeissä, ostaa kotivakuutusta ja tehdä sähkösopimus, pähkäillä liian monen asian kanssa ja niin, olla ihan hiton kipeä (+koulussa), stressaantunut ja surullinen. Nyt tapahtuu ihan liikaa.

IMG_0884

Sopiva asunto onneksi löytyi ja avaimet saan käteeni huomenna. Ehkä antibiootitkin on tepsinyt jo siinä vaiheessa ja oon kokonaan terve, kun saan viimeisetkin vähät tavarani uuteen kotiin. Välillä elämä on tuntunut erityisen vaikeelta, mut onneks on asioita, jotka tekee mut maailman surullisimpina päivinäkin onnelliseksi ja ihmisiä, jotka saa mut nauramaan, kun en halua vain itkeä. Ja tällaistahan tää elämä kai on. Välillä voisin vaan sulkeutua peiton alle, mut useimmiten rakastan sitä ihan täysillä. Pelottaa, mut mä oon valmis.

lauantai 10. syyskuuta 2016

YLIOPISTOELÄMÄSTÄ

Takana viisi viikkoa opiskelijaelämää - kiireistä, antoisaa, ihanaa, parasta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin aloitin siis hammaslääkäriopinnot Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa ja voin kertoa, että viime keväänä en heittänyt päivääkään hukkaan. Se oli kaiken tän arvoista ja vielä enemmän.

IMG_0731

Ensimmäinen viikko oli pelkkää perehdyttämistä lääkiksessä opiskeluun, ja iltaisin vietettiin aikaa oman tuutorryhmän kanssa ennen kuin siirryttiin yhteisen ohjelman pariin. Tokalla viikolla alkoi jo normaalit luennot, mutta iltamenot on jatkunut oikeestaan tähän asti ihan samaan tapaan. Parin ensimmäisen viikon aikana ainakin tuntui, etten ehtinyt olla kotona ollenkaan. Yöunet on jäänyt välillä melko vähäisiksi, alkoholia on tullut juotua enemmän kuin koko elämän aikana yhteensä ja kouluhommiin ei ole ehtinyt vielä suhtautua ollenkaan vakavasti. Koulupäivät on alkanut vaihtelevasti pääasiassa kahdeksalta tai kymmeneltä ja kestänyt kahdesta kuuteen tuntiin. Yliopistoruoka on parasta ikinä ja oon tutustunut niin moneen ihanaan tyyppiin.

IMG_0631

Tykkään siitä, että yleisen ja hampaan opiskelijat on tavallaan ihan sekoitettu keskenään, mut lisäksi meillä on omia juttuja ja se oma neljänkymmenen hengen porukka, jossa kaikki tuntee toisensa. Ensi viikolla ollaan menossa illalliselle yhden tahon sponssaamana ja ruokailuja on tulossa kuulemma vielä runsaasti lisää. Tulevana torstaina on vuorossa myös saunailtaa ja lokakuussa on hampaan vuosijuhla, johon on huomattavasti helpompi päästä kuin yleisen vuosijuhliin. Vähän yli kolme viikkoa aikaa löytää iltapuku ja sit onkin edessä varmaan koko vuoden paras tapahtuma, niin jännää!!

IMG_0722

Eilen oli fetussitsit, jotka oli mun ekat sitsit ikinä. Lippuja oli rajallinen määrä, joten me mentiin yhden mun kaverin kanssa jonottamaan niitä yhtenä bileiden jälkeisenä aamuna neljä tuntia ennen lipunmyyntiä. Kannatti, koska oltiin jonon ekat ja saatiin tehtyä samalla kouluhommia tehokkaammin kuin millonkaan muulloin (:'D). Oli kivaa pukeutua ja laittautua kerrankin kunnolla, kun muihin juhliin/tapahtumiin on pitänyt laittaa vaan sellaiset vaatteet, jotka saa likastua. Pääsin nukkumaan viideltä aamulla ja koko lauantaipäivä onkin mennyt vaan maatessa. Olin saanut äänen melkein normaaliksi ennen eilistä, mut nyt se on samassa jamassa kuin viikko sitten.. Mut kyllä, on ollut ihan parasta. En vaihtais mitään ja tiiän, et näistä tulee mun elämän parhaat viis ja puol vuotta.

lauantai 3. syyskuuta 2016

IHANA SYKSY

IMG_0657 IMG_0694IMG_0670 IMG_0674 IMG_0687 IMG_0709 IMG_0699 IMG_0712

Vesisateen ropina ikkunalaudalla, pimeät illat, kurkkukipu ja käheä ääni, metsäretki perheen kanssa, ensimmäiset maahan pudonneet lehdet ja värjäytyneet puut, viikonloppu Somerolla, huonon olon aiheuttanut bussimatka, saunominen, kahvilassa istuskelu, monta kupillista teetä, pitkästä aikaa kameralla kuvaamista, sohvalla makoilua ja pitkään nukkumista - syksyn ensimmäinen viikonloppu.

Elämä on ollut kiireistä koko elokuun ja aika mennyt ihan siivillä. Viime päivinä oon ravannut bileistä toiseen, mennyt muutaman tunnin yöunien jälkeen jonottamaan lippuja kaverin kanssa fetussitseille, ollut saamaton tekemään yhtään mitään kouluhommia ja oivaltanut niin monta asiaa tästä elämästä. Aina yhtä ihana ja mun lemppari vuodenaika on vasta edessä, ja mä oon aika varma, että se tulee olemaan mun elämän tähän astisista syksyistä paras.