sunnuntai 25. lokakuuta 2015

MITÄ MULLE KUULUU ?

IMG_3427

Tarkoitus ei ollut todellakaan kadota moneksi viikoksi. Lähes koko lokakuuksi. Mutta niin vain tapahtui kuin itsestään. En halunnut olla pois, mutten halunnut kirjoittaakaan. Inhotti koko sosiaalinen media ja sen jatkuva päivittäminen puhumattakaan niistä kaikista blogeista täydellisine kuvineen. En halunnut olla osa sellaista, mutten myöskään jakaa nettiin mielestäni huonoja kuvia. Niinpä en koskenut kameraan lainkaan, päivitin instagramiakin vain harvoin enkä lukenut blogejakaan niin intensiivisesti kuin aikaisemmin. Välillä luettavien blogien määrä oli jossain 150:ssä ja tuntui siltä, kuin olisin ollut muita jäljessä, tippunut jo aikoja sitten matkasta. Tunsin huonoa omatuntoa jo pelkästään siitä, vaikka oman blogin viimeisin postaus oli jo kaukana nykyhetkestä. Välillä kävin vilkaisemassa, miltä täällä näyttää ja laittamassa ulkoasunkin ihan uusiksi, jotta olisi kivempi palata. Mutta suurimman osan ajasta halusin vain unohtaa koko blogin olemassaolon. Mietin, miten helppoa elämä olisi, mutta samalla tajusin, miten tyhjältä se tuntuisi. Osa minusta oli kokonaan kadonnut ja tunsin sen. Mitä enemmän päiviä kului sitä vaikeammalta tuntui palata takaisin kirjoittamaan. Tuntui, etten enää edes osaa. Mitä kirjoitan, mistä kirjoitan? Inspiraation puute ei ole varsinkaan auttanut asiaa tai se, etten vain yksinkertaisesti ole keksinyt mitään kuvattavaa (tai oikeastaan jaksanut kantaa kameraa mukana silloin kun sille olisi ollut käyttöä).

Mitä mulle sitten kuuluu? Kysymys, johon en oikein itsekään osaa vastata. Tämänhetkinen elämäntilanne on jotain, josta en pysty nauttimaan kuin hetkittäin, vaikka kuinka yritän. Ahdistaa, mutta muuten kuuluu kai ihan hyvää. Koko lokakuu on mennyt sellaisessa ahdistuneisuuden kierteessä. Vapaapäivinä olen paennut Turkuun, mutta aina palatessa kotiin ahdistus on iskenyt vasten kasvoja vain pahemmin.

Olen silti nauttinut suunnattomasti kuukauden parhaista päivistäni Turussa. Vuosipäivän viettoa, seinäkiipeilyä, viiniä, synttäreideni juhlistamista kaksikin kertaa, lautapelien pelaamista, Pub Niskan pizzoja, elokuvassa käyntiä ja shoppailua. Lisäksi olen lokakuun aikana saanut vihdoin suoritettua autokoulun kolmannen vaiheen, ilmoitettua pomolle päivän, jolloin lopetan työt sekä täyttänyt tosiaan 20 vuotta! Olen saanut viettää aikaa rakkaiden kanssa, käydä kyllästymiseen asti Turussa ja tehdä sopivasti töitä. Mutten silti tunne olevani sitä mitä haluaisin. Tunnen tyytymättömyyttä, ahdistuneisuutta ja vain hetkellisiä onnentunteita. Vaikka pääasiassa kaikki onkin hyvin, elämäni kaipaa muutoksia ennen kuin voin tuntea oloni paremmaksi. Blogia yritän päivittää useammin, mutten halua ottaa siitä stressiä, koska oikea elämä, josta olen saanut nauttia viimeisen kuukauden aikana ilman painavaa kameraa, on se kaikkein tärkein.

IMG_3432

2 kommenttia :

  1. ihana kuulla susta!:) mua on ahistanu some nyt tosi pitkään, njäähh ei vaan nappaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii ♥ No sama täällä - tuntuu, et kaikki asiat ois paremmin, jos oltais edelleen siinä ajassa, kun älypuhelimia ei ollut.

      Poista