tiistai 29. syyskuuta 2015

SYKSYN PARAS VIIKKO

Parhaillaan loikoilen sohvalla ja kuuntelen musiikkia poikakaverin luona Turussa. Tulin tänne muutama tunti sitten viettämään mun tulevia vapaapäiviä kaiken kivan merkeissä. Ulkona aurinko paistaa puiden lomasta ja tulin hetki sitten siskon kanssa lenkiltä. Ihan mahtavaa, että näiden asuntojen välimatka on näin lyhyt ja voidaan käydä ens keväästä lähtien milloin vain yhdessä lenkillä.

Kun viikko sitten kaikki tuntui vähän kurjalta, enkä osannut nauttia syksystä, niin viime päivinä oon tehnyt sitä senkin edestä. Oon käynyt useasti lenkillä ja saanut siitä ihan valtavasti energiaa, tuijotellut ympäröivää luontoa ja sen kauneutta sekä viettänyt sunnuntaita ihan vain viltin alla sohvannurkassa ja mitään sen kummempaa tekemättä. Toisin sanoen kaikkea sitä, mitä syksyssä rakastan. Tietynlaista tekemättömyyttä, mutta samaan aikaan energisyyttä.

Ajaessani tänne Turkuun hymyilin vain tyhmästi luultavasti koko matkan kuunnellen samalla mun lemppariartistia - Marlon Roudettea. Luonto näyttäytyi niin kauniina ja tunsin oloni ihanan vapautuneeksi. Edessä olisi ehkä syksyn parhaat päivät, syksyn paras viikko. Seuraavina päivinä on tarkoitus tehdä ainakin hyvää ruokaa, käydä elokuvissa ja seinäkiipeilemässä, viettää vuosipäivää, ottaa valokuvia sekä käydä shoppailemassa. Ilmatkin näyttää olevan meidän puolella ja voin luvata rakastaa syksyä enemmän kuin koskaan aiemmin. Unohdin villasukat kotiin, mutta onneksi on kynttilöitä, syysaurinko ja lämmin syli. Niin ja tietysti jääkaappi täynnä ruokaa.

IMG_2880 IMG_2905 IMG_2804 IMG_2792 IMG_2853 IMG_2842 IMG_2786 IMG_2685

torstai 24. syyskuuta 2015

4 x KOSMETIIKKASUOSIKKI

Mä oon ollut nyt jo oikeestaan vuoden verran sellainen, että oon ostanut enemmän kosmetiikkaa ja meikkejä kuin vaatteita. Helpommin tulee laitettua parikymppiä huulipunaan kuin paitaan, joka ei näkyisi päällä lainkaan niin usein kuin puna huulilla. Kun viettää suurimman osan ajasta töissä tai kotona, ei tarvitse juurikaan miettiä pukeutumista, mutta urheiluvaatteet ja meikit ne onkin sitten asia erikseen. Tuntuu vain jotenkin turhalta ostaa muita kuin todella käytännöllisiä ja sellaisia pitkään haluttuja vaatekappaleita, kun muiden vaatteiden käyttökerrat voisikin sitten kuukauden aikana laskea yhden käden sormilla. Tarkoitan nyt siis sellaisia erikoisempia vaatekappaleita, joita kyllä tykkäisin käyttää, mutten koskaan osaa enkä raaski ostaa. Helposti ne tosin tässä elämäntilanteessa jäisikin käyttämättä, kun kaupungilla käymiseen ei ihan vaan oikeasti jaksa eikä edes tarvitse pukea kollareita tai farkkuja kummempaa. Oonkin nyt alkanut enemmän satsaamaan laadukkaisiin ja yksinkertaisiin vaatteisiin, joille kertyy paljon käyttökertoja ja joita luulen voivani käyttää vielä ensi vuonnakin, kun muutan tavaroineni Turkuun. Oon niin kyllästynyt virheostoksiin ja turhiin vaatekappaleisiin, että oonkin jättänyt ne suosiolla vaan kauppaan. Tosin viime aikoina on rahaa mennyt vaatteisiinkin - oon nimittäin ostanut harmaan villakangastakin, harmaan pitkän neuletakin, nahkanilkkurit, farkut ja pari huivia..

IMG_2746


Kloranen kuivashampoon ostin Nizzan apteekista ja se olikin siitä asti ahkerassa käytössä, kunnes loppui vähän aikaa sitten. En oo koskaan ennen käyttänyt kuivashampoota, mutta kyseinen tuote on ollut niin käytännöllinen, etten varmaan selviäis enää ilmän sitä! Ostin muutama päivä siten testaukseen Batisten kuivashampoon - vielä en oo ehtinyt käyttää sitä, mutta katsotaan onko yhtä hyvää kuin tämä! Tätäkin tosin olisi saanut Suomesta, mutten viitsinyt ostaa sitä apteekista yli kaksinkertaisella hinnalla.

IMG_2751

Lumenen ihon sävyn heleyttäjän ostin kerran heinäkuussa oikeastaan ihan huvikseen, mutta siitä lähtien oon käyttänyt sitä aina meikkivoiteeseen sekoitettuna tuomaan kasvoille pientä päivetystä sekä hehkua. Oon tykännyt tästä tosi paljon, sillä pelkkä meikkivoide tekee mun ihosta niin matan ja vaalean.

IMG_2744

Macin huulipunat on tullut jäädäkseen, enkä oo muita huulipunia enää käyttänytkään. Ensimmäisen punan kyseiseltä merkiltä ostin joskus keväällä, toisen Nizzasta (oli tosin vähän virheostos sävyn puolesta, ärsyttää!!) ja kolmannen Tukholman reissulta. Sävy Brave sai kaverikseen hyvin samankaltaisen sävyn Fauxin, joka on kuitenkin hitusen vaaleampi ja kylmempi. En oikein osaa päättää, kummasta tykkään enemmän. Molemmat on ihania!

IMG_2712

Anastasia Beverly Hills Dipbrow Pomade -kulmavärin ostin myös Tukholman reissulta, kun päädyttiin Kicksiin kyselemään myyjältä apua sävyn valinnassa. Jotenkin en edes itse tajunnut mun hiuksia niin vaaleiksi, että mulle kävisi sävy Blonde. Se osoittautui kuitenkin juurikin oikeaksi sävyksi, kiitos myyjän. Samalla ostin myös uuden kulmakarvasiveltimen, joka on terävämpi ja ohkasempi kuin mun entinen sivellin ja sopii just eikä melkein tän kulmavärin levittämiseen. Aikaisemmin käyttämäni puuterimainen Viva La Divan kulmaväripaletti oli käytössä jotain yli kolme vuotta ja vasta nyt yksi väri alkoi vedellä viimeisiään, mutta täytyy sanoa, ettei sen kanssa taiteilu ollut koskaan näin helppoa!

Onko teillä samoja suosikkeja tai muita hyväksi todettuja kosmetiikkatuotteita?

maanantai 21. syyskuuta 2015

21:45

Mä en oo viime aikoina oikein osannut elää hetkessä. Tuntuu, että alkusyksyn parhaat hetket on mennyt multa ihan ohi, kun oon vain elänyt odottaen. Yksittäisistä päivistä, tunneista ja minuuteista on ollut jotenkin vaikea nauttia, kun tuntuu, ettei ne oo sitä mitä odotan tai elämältäni haluan. Viime syksynä kaikki oli vielä niin uutta ja erilaista, mutta tänä vuonna kaiken pysyen omalla kohdalla ennallaan, toinen välivuosi ei enää tunnukaan hyvältä. Töissä käyminen väsyttää ja pienistä asioista nauttiminen unohtuu. Joka päivä huomaan odottavani sitä aikaa, kun pääsen muuttamaan Turkuun, vaikka olen viime päivinä rakastanutkin olla vain kotona. Välillä leiponut, käynyt salilla tai ulkoilemassa koiran kanssa. Puut on jo hyvää vauhtia muuttumassa kokonaan keltaisiksi ja ilmassa on pientä kirpeyttä eilistä lukuunottamatta, kun vietettiin äidin kanssa pitkästä aikaa kaksin sunnuntaipäivää Turussa. Uhmasin syyskuuta ja puin päälle uuden neuleen ilman takkia. Aurinko lämmitti Aurajoen rantaa pitkin kävellessä ja pystyin tuntemaan vielä sen lämmön, joka on pian vain muisto. Syksy on jo pelottavan pitkällä, ja vaikka miten mä sitä rakastankin, en osaa tehdä sitä tänä vuonna niin hyvin kuin haluaisin.

IMG_2622 IMG_2614 IMG_2395 IMG_2415 IMG_2599 IMG_2596 IMG_2638

torstai 17. syyskuuta 2015

VIDEO: NIZZA 2015

Hautauduin kahtena edellisenä iltana sängylle tyynyjen ja vilttien sekaan saadakseni vihdoin tehtyä videon Ranskan matkasta. Jostain syystä sen tekeminen vaan venyi, mutta mikäs olisikaan parempi ajankohta muistella ihanaa ja lämmintä Nizzaa kuin sateinen ja pimeä syyskuun ilta. Videoiden tekeminen on oikeestaan tosi hauskaa puuhaa, mutta kuten sanottu, asioiden aloittaminen ei ihan kuulu mun vahvuuksiin. Pienen alkukankeuden ja muistinvirkistelyn jälkeen kaikki alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua ja nyt tekisikin mieli tehdä vaan lisää ja lisää videoita.. Pitäisiköhän kuvata välillä jotain vaan ihan randomia ja tehdä sellainen fiilistelyvideo? Joka tapauksessa nyt ensin paluu kesään ja Ranskan Rivieralle. Toivottavasti tykkäätte!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

OLENKO AINOA, JOKA...

ei voi ottaa kaupasta sitä ensimmäistä tuotetta, vaan kaivaa sen takaa tai alta?

ei voi jättää sarjan katsomista juurikaan koskaan vain siihen yhteen jaksoon saman illan aikana, vaan jonka on pakko katsoa ainakin toinen jakso putkeen, vaikka pitäisi mennä jo nukkumaan?

ostaa lehden vain, jos se on alennuksessa ja välillä oikeastaan vain ostamisen ilosta? Sitten ihmettelee, kun niitä on monta lukematta..

selaa ennen nukkumaanmenoa kaikki mahdolliset sosiaaliset mediat moneen kertaan?

sammuttaa aina puhelimen käytön jälkeen kaikki sovellukset sekä tyhjentää keskusmuistin ja tekee välillä sen käytön välissäkin?

ei ole katsonut televisiota moneen kuukauteen mutta Netflixiä senkin edestä?

ei tykkää käydä baareissa ja niissä käyminen koko elämän aikana onkin laskettavissa yhden käden sormilla..?

tykkää sen sijaan rauhallisista illanistujaisista kivalla ja pienellä porukalla?

pitää puhelinta aina äänettömällä?

käyttää aina, kun mahdollista wifiä ja pitää mobiilidataa muualla päällä vain puhelimen käytön aikana?

vihaa virallisten asioiden hoitamista ja puheluiden soittamista?

saa aina välillä ihan outoja siivousinspiraatioita, laittaa musiikin soimaan ja alkaa järjestelemään?

IMG_2556

ostaa lähes joka viikonloppu karkkia oikeastaan vain tottumuksesta ja syö niitä aina liikaa..?

rakastaa syksyä enemmän kuin kesää?

ei ole koskaan käynyt Lapissa?

ei voisi kuvitella itseään äidiksi vielä pitkään aikaan ja asian miettiminen kymmenen vuodenkin päähän tuntuu kauhean vieraalta..?

haaveilee kuitenkin kahdesta lapsesta ja on keksinyt jo tyttölapselle maailman kauneimman nimen?

omaa niin vilkkaan mielikuvituksen, ettei voi katsoa kauhuleffoja, ellei halua säikkyä vielä viikkoja sen jälkeen?

kävi ensimmäisen kerran ulkomailla (Ruotsia lukuunottamatta) vasta 14-vuotiaana?

inhoaa iltahommia, kuten suihkuun menoa ja hampaiden pesua?

on huono aloittamaan asioita ja siksi esimerkiksi imurin ottaminen ja toisaalta myös laittaminen takaisin kaappiin on ylitsepääsemättömän vaikeaa ja ärsyttävää hommaa?

ei ole koskaan käynyt Starbucksissa?

ei ole koskaan maistanut tupakkaa?

IMG_2544

on ollut yhdessä poikakaverin kanssa jo kasiluokalta asti?

säilöö kaikista muista paitsi ruokaostoksista kuitit laatikkoon?

ei koskaan seuraa televisiosta urheilua?

itkee helposti ja tyyliin kaikesta?

vihaa yllättäviä työtarjouksia vapaapäivinä?

ei käytä aamuisin torkkua, vaan sammuttaa herätyskellon sillä sekunnilla, kun se alkaa soimaan, eikä jatka nukkumista?

selaa joka aamu yleensä jo ennen sängystä nousemista kaikki sosiaaliset mediat?

käy salilla mieluiten aamulla, kun siellä ei ole hyvällä tuurilla yhtään porukkaa?

ei koskaan toivo lahjaksi koruja, koska ei osaa eikä tykkää käyttää niitä?

käyttää huulipunaa kaikkialle muualle paitsi urheilemaan ja ulkoilemaan lähtiessä?

on sitä mieltä, että kappaleet kuulostaa paremmalta auton radiosta tullessa kuin esim. niitä yksikseen kotona kuunnellessa?

IMG_2562

ei vietä koskaan juhannusta sen kummemmin?

pitkittää tärkeiden asioiden hoitamista viimeiseen asti ja saa mielenrauhan vasta sitten, kun ne on hoidettu?

ottaa screenshotteja kaikesta mahdollisesta?

syö muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aamupalaksi aina kaurapuuroa hillolla tai marjoilla?

ei ole koskaan juonut kahvia?

ei voi ymmärtää niitä, jotka on jatkuvasti menossa laivalle vaan juhlimaan, koska käyttää laivaa itse vain välttämättömänä kulkuneuvona Tallinnaan tai Tukholmaan?

etsi aikoinaan Koululaiset-lehdestä kirjekaverin, jonka kanssa kirjoitetut kirjeet on edelleen tallessa?

ei koskaan ymmärrä ensimmäisellä katselukerralla "vaikeamman" juonen omaavia elokuvia ja kyseleekin elokuvan aikana koko ajan?

säilyttää muovipussit, kenkälaatikot ja tyyliin kaiken tollasen mahdollisen, mitä ehkä tarvii myöhemmin??

ahdistuu, jos nukkuu liian pitkään?

ei muista koskaan leffojen nimiä puhumattakaan näyttelijöistä?

N o ,  o l e n k o ?

IMG_2568

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

KILTTEYDESTÄ JA TOISTEN SANOISTA

"No on kyllä nätti tyttö", sanoi iäkkäämpi naishenkilö kerran kassalla hymyillen. Koko lausahdus tuli niin puskista täysin odottamattomassa tilanteessa, että hämmennyin, mutta kiitin. Suupielet nousivat herkeämättäkin hymyyn ja melkein herkistyin miettiessäni naisen spontaanisti ilmaistua kehua, ajatusten ääneen sanomista. Siis miten toisen hyvälle mielelle saaminen voikaan olla niin helppoa, vain muutaman sanan päässä.

Harvoin sitä kuitenkaan tulee kehuttua täysin tuntematonta ihmistä. Netin välityksellä kehuja on helppo antaa sekä anonyymisti että omilla kasvoilla, mutta miksi kasvotusten on niin vaikea sanoa, että "hei, onpas sulla hyvännäköinen takki" tai "vitsi miten kauniin väriset hiukset, onko niissä sun oma väri?" Ehkä se, miten ihmiset usein saattaa ottaa kehun vastaan, on vaikuttanut siihen, ettei niitä sitten juurikaan edes viitsitä sanoa ääneen - "Ai, no tää on tällanen monta vuotta vanha..", "No hyi, eikä ole, ihan kauheen värisetpä!" Mitä jos vaan hymyillään ja kiitetään, vaikka sitten hämmentyneenä, kivoista sanoista. Aika moni on varmasti nimittäin sitä mieltä, että kehut piristää kummasti päivää, varsinkin jos ne tulee täysin yllättävässä tilanteessa ja vielä tuntemattomalta ihmiseltä.

IMG_2332

Kehujen ja positiivisen mielen levittäjien lisäksi on kuitenkin harmittavan paljon ihmisiä, jotka eivät tunnu keksivän muuta kuin negatiivista sanottavaa. Mä en vaan voi ymmärtää niitä, joiden on pakko huomauttaa jokaisesta mitättömästä virheestä tai jotka äänensävyllään ja puheellaan laittaa muita ihmisiä itseään alemmas. Mä en voi sietää halveksuvia ja inhottavia katseita, välinpitämättömyyttä tai toisten käskyttämistä ja huomiotta jättämistä. Mä en kestä sitä, miten kaikkien tämän maailman huonosti olevien asioiden rinnalla ihmiset jaksaa vielä valittaa siitä, että asiat ei oo mennyt juuri niinkuin itse olisi halunnut. Rakentavan palautteen ymmärrän ja jos joku tekee asiat toistamiseen oikeasti väärin, on siitä syystäkin huomautettava. Mutta että saako joku oikeasti paremman mielen siitä, että saa moittia toista tai olla muuten vain inhottava. Miksi joku haluaa olla sellainen?

IMG_2338

Mä oon melkein aina ollut kiltti. Melkein siksi, että lapsena tuli tehtyä aina välillä kaikkea tyhmää ja kiellettyä. Olin tosin siltikin kiltti ja toisille ihmisille ystävällinen. Lisäksi ujo ja ehkä heikkokin. En osannut puolustautua. Ala-asteella en päässyt millään eroon eräästä "ystävästäni", joka potki minua alas. Muistan vieläkin sen, kun teimme radan, joka oli tarkoitus juosta leikkimielisenä kilpailuna. En voinut antaa itseni voittaa ja toisinaan minua pelotti. En osannut sanoa vastaan, mutta onneksi tukenani oli yksi vielä nykyisistä ystävistäni ja pääsin tästä ihmisestä eroon, jonka seurassa tuli tehtyä ajattelemattoman lapsellisia ja tyhmiä asioita. Myöhemmin olen miettinyt, miksi olen antanut itseni toisen ihmisen ohjailtavaksi, mutten osannut kieltäytyä ja päästä eroonkaan. On ylitsepääsemättömän vaikeaa sanoa toiselle, ettei haluakaan olla enää ystävä, kun on aikaisemmin oltu parhaita kavereita. Enkä ole koskaan halunnut satuttaa sanoillani toista.

IMG_2335

Ehkä vasta viimeisen vuoden aikana, kun olen ollut aika paljon yksikseni ja kasvanut ihmisenä ajatuksineen, olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja tiedostamaan tekemisiäni, sanomisiani. Osaan ajatella entistäkin selvemmin, ennen kuin sanon, ja harvoin sanonkaan mitään, millä ei ole mitään merkitystä. Koska miksi sanoisin? En halua olla sellainen ihminen. Välillä suusta toki tulee rumia sanoja ja asioita, mutta jotenkin huvittavaa, että ne kohdistuu usein nimenomaan läheisiin. Ehkä hetkelliset ilkeydet voi ymmärtää ja antaa anteeksi paremmin, kun tuntee toisen läpikotaisin. Tuntemattomalle tai puolitutulle ei tulisi mieleenkään haistatella tai käyttäytyä inhottavasti. Miksi haluaisin esittäytyä sellaisena ihmisenä, joita itse kartan viimeiseen asti?

IMG_2354
Kiltti ihminen on hyvätahtoinen ja sellainen haluan olla. Nykyään osaan puolustautua ja sanoa vastaan, mutta yleensä olen mieluummin vain hiljaa kuin jatkaisin ja antaisin samalla mitalla takaisin. Eräs epämiellyttävä mies kysyi yksi päivä kassalla, että pidänkö hänestä vielä sen jälkeen, kun oli laukonut suustaan ensin jotain turhuuksia. Vastasin, että en mä ketään vihaa, ja mies hymyili ja sanoi, että se on kyllä positiivinen asia. Enkä mä vihaakaan, vaikka en jostain ihmisestä pitäisikään. Sen näyttäminen tai sanominen toiselle on vaan yksi maailman lapsellisimmista ja inhottavimmista asioista.

IMG_2333

kuvat: Josefina

tiistai 1. syyskuuta 2015

STOCKHOLM

Mulla oli viime viikolla viiden päivän pituinen vapaa, josta vietin pari päivää Turussa ja yhden Tukholmassa. Oltiin ajateltu siskon kanssa lähteä lahden toiselle puolelle viettämään päivää pääosin shoppailun merkeissä, mutta palattiin molemmat kotiin lähes tyhjin käsin. Olihan koko reissu melko surkuhupaisa, mutta tulipahan tehtyä. Meillä oli kyllä kaikesta kenkien sattumisesta ja turhauttavasta kauppojen kiertelystä huolimatta ihan superhauskaa.

Lyhyen laivassa nukutun yön jälkeen käveltiin pitkin Östermalmia ja suunnistettiin aamupalalle paikkaan nimeltä Broms. Aamupalabuffet maksoi 145 kruunua ja oli jokaisen pennin arvoinen. Saavuttiin paikalle heti avaamisen jälkeen, joten päästiin ensimmäisinä käsiksi ihanalta näyttävään pöytään, jossa oli itseleivottua leipää, jugurttia, tuorepuristettua appelsiinimehua, smoothieta, kananmunia, tuoreita vihanneksia, erilaisia marmeladeja sekä hedelmiä ja marjoja. Paikka oli todella tyylikäs sekä viihtyisä ja täyttyi ajan mittaan muistakin aamupalalle tulijoista.

Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaamme vanhaan kaupunkiin, jossa kierreltiin hetki ja johon mun kuvat oikeastaan loppuivatkin. Loppupäivä kierreltiin niitä kauppoja, joista en itse ostanut yhtäkään vaatekappaletta, mutta löysinpä onneksi Turusta parina seuraavana päivänä takin sekä neuleen. Ei näköään tarvitse lähteä meren toiselle puolelle shoppailemaan, mutta muuten voisin kyllä mennä tutustumaan kaupunkiin vielä paremmin. Sillä olihan siellä kaunista.

IMG_1953 IMG_1967 IMG_2013 IMG_1969 IMG_1981 IMG_2004 IMG_1973 IMG_1990 IMG_2034 IMG_2030 IMG_2035 IMG_2052 IMG_2043 IMG_2061 IMG_2109 IMG_2079 IMG_2092