maanantai 25. elokuuta 2014

NELJÄN PÄIVÄN MINILOMA

Tasan viikko sitten maanantaina herättiin muutaman tunnin yöunilla kello kolme yöllä ja lähdettiin ajelemaan kaatosateessa kohti lentokenttää. Silloin aloitimme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme ellei niitä paria laivareissua Viron puolelle lasketa. Ehkä vähän jännitti, kun vanhemmat ei enää ollutkaan hoitamassa kaikkea, vaan piti selviytyä itse. Berliini oli kuin monta pientä maailmaa yhden kaupungin kartalla. Aluksi ei tiedetty mihin junaan hypätä ja päädyttiinkin lopulta samalle asemalle miltä lähdettiin. Löydettiin uusia paikkoja ja tutkittiin suurta ja värikästä kaupunkia niin jalan kuin julkisillakin. Iltaisin nukahdimme varmaan heti ja jatkoimme tuskaista kävelyä jo aikaisin aamulla. Jalat ei olisi kyllä enää jaksanut neljää päivää pidempään, vaikka opimmekin käyttämään julkisia päivä päivältä enemmän hyödyksi. Meidän hotelli sijaitsi parhaalla mahdollisella paikalla, vaikka junat kulkivatkin muutaman minuutin välein ikkunan alla. Iltaisin saimme kuitenkin kuunnella musiikkia ja aamuisin juosta hotellin edustalta juuri ovensa sulkevaan raitiovaunuun, jonka kyydistä hypättiin kun haluttiin. Aamupalaa nautittiin milloin missäkin, mutta eniten jäi mieleen kahvila Anna Blume, jossa täytimme mahamme herkullisella munakkaalla. Jäätelöäkin tuli syötyä pariin kertaan hotellin alapuolella sijaitsevassa jätskibaarissa ja shoppailullekin jätettiin aikaa. Ihanan rosoinen Berliini, jonne voisin hyvin kuvitella palaavani uudelleen näkemään lisää.
IMG_201911 IMG_202411 IMG_202311 IMG_202811 IMG_173511 IMG_171911 IMG_170611 IMG_171011 IMG_170011 IMG_169211 IMG_169111 IMG_168811 IMG_168011 IMG_167411 IMG_167211 IMG_166411 IMG_163611 IMG_161311 IMG_162811 IMG_159811

sunnuntai 10. elokuuta 2014

UUDEN ALKU

Tuntuu oudolta, kun huomenna ei enää alakaan se tuttu ja turvallinen. Kun en enää palaa koulun penkille, jossa olen viettänyt viimeiset kaksitoista vuotta - viettänyt kesäloman, käynyt taas vuoden koulussa odottaen aina lomia sen aikana. Tänä vuonna en tiedä mitä odotan. Ehkä odotan vain raikkaita syysiltoja, ruskan värittämää maisemaa ja sitä ihanaa fiilistä, joka valtaa mut syksyisin. Ehkä olen onnellisimmillaan syksyllä, koska olen syksyn lapsi. Huomenna ei ole kouluaamua enkä joudu miettimään kouluun pääsemistä kuin vasta joulun jälkeen. Ehkä en haluakaan odottaa mitään, aika saa mennä niin hitaasti kuin se vain haluaa. Huomenna alkaa vuosi, jonka aikana tulen toivottavasti ymmärtämään enemmän itseäni ja muita sekä hahmottamaan suuntaa elämälleni. Välivuosi, jolloin voin tuntea olevani vapaa velvollisuuksista, nauttia kerrankin itse joulun odotuksesta ja tehdä asioita, joita rakastan. Ehkä tähän uuteen elämän rytmiin on totuttelemisensa kuten myös uusiin, lyhkäisiin hiuksiini. Ainakin elämä tuntuu paljon helpommalta kuin vuosi sitten. Kun ei ole niin paljon mitä odottaa, voi keskittyä siihen hetkeen, joka on nyt.
IMG_12721 IMG_14471 IMG_12861 IMG_12821 IMG_13531