lauantai 10. toukokuuta 2014

SILLOIN MAAILMA ON MINUN, SILLOIN ELÄN

Oli vuosi 2010. Istuin jännittyneenä lentokoneessa matkalla tuntemattomaan, kohti ensimmäistä ulkomaanmatkakohdettani. Perillä kostea ilmasto oli tukala nahkatakki päällä, jonka olin ottanut varalta mukaan. Lentokentältä hyppäsimme tuntemattomaan linja-autoon, jonka kyydissä matkustimme ruuhkan läpi kohti rautatieasemaa, josta alkoi vielä kolmetuntinen matkustus junalla päämääräämme, joka vuosi, joka kesä.

Tätä edelsi tavallinen kesäpäivä vuonna 2009. Tietämättömänä tulevasta vietimme päiväämme ostoksilla, kunnes kuulimme eräässä kaupassa ohimennen naismyyjän puhuvan luultavastikin ystävättärensä kanssa. Äitini liittyi keskusteluun kiinnostuneena, sillä he keskustelivat Italiasta, jonne olimme jo suunnitelleet matkaavamme ensi kesänä. Kyseessä oli kuitenkin paikka, josta emme olleet kuulleet koskaan aikaisemmin. Alunperin tarkoituksenamme oli suunnata ehkä Sisiliaan ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkallamme perheellä, mutta suunnitelmat muuttuivat. Pian olimme jo alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vuokranneet asunnon yhdestä pienestä kalastajakylästä Italiasta, Ligurian rannikolta, paikasta nimeltä Cinque Terre - viisi kylää, sekä ostaneet lentoliput Milanoon. Alkoi odotus, joka loppui vain hetkellisesti kesäkuun yhdeksi viikoksi, jolloin otimme ensiaskeleemme paikassa, josta tiesimme silloin vielä hyvin vähän, vain sen verran mitä olimme tutkineet netistä ulkomaalaisilta sivuilta.
IMG_78381 IMG_68332 IMG_71492 IMG_67712 IMG_70092 IMG_67782
Kun viikko lumoavissa maisemissa, hiljaisissa pikkukylissä ilman suuria määriä turisteja oli ohi, halusimme takaisin. Viikko ei riittänyt mihinkään, mutta se oli hyvä aloitus seuraavalle kerralle, jonka järjestimme melkein heti kotiin päästyämme - asunto toisesta kylästä kahdeksi seuraavan kesän viikoksi, kaksi parveketta merelle, meri, taivas ja aurinko. Sitä me odotimme ja odotus palkittiin jälleen kesäkuussa.

Tarina voisi jatkua vielä pitkälle. Mutta lyhyesti kerrottuna palasimme samoihin maisemiin vielä vuosina 2012 ja 2013. Jokaisena kertana erilaisena ja enemmän haluavana. Joka kerta tuntui enemmän siltä, kuin olisi palannut kotiin. Kesä toisensa jälkeen. Pitkät junamatkat, joita opin rakastamaan lyhyiden ollessa niin nopeasti ohi. Samat työntekijät suosikkiravintolassamme sekä gelaterioissa. Pienet ruokakaupat ja kapeat kujat, joita uskalsin kulkea heti yksin. Auringonlaskut, jotka piirtyvät mieleeni unissanikin. Värikkäät talot, jotka näyttävät rykelmänä niin uskomattoman kauniilta, mutta vasta lähemmäksi mentäessä voi nähdä ja tuntea kaiken - ympäröivän elämän, ihmiset, tuoksut.
IMG_18672 IMG_27922 IMG_27662 IMG_16792 IMG_13862 IMG_15162
Nykyään paikka on melko tunnettu - turisteja käy paljon ja osa suomalaisistakin on löytänyt perille. Pidän itseäni onnekkaana, kun olen päässyt käymään paikassa, johon ei olisi itse tullut varmaan koskaan lähdettyä. Jos vanhempani olisi vieneet meidät perinteisiin turistikohteisiin, en ehkä edes osaisi kaivata tätä. Olisin tyytyväinen matkoihin siellä. Mutta nyt osaan kaivata enemmän ja olen siitä kiitollinen. Haluan nähdä maailman sisälle, en vain ulkopuolisen silmin. Haluan kokea kaiken itse sekä elää paikallisten elämää. Tulevaisuudessa haaveenani on kiertää maailmaa niin paljon kuin mahdollista ja silloin minulla on siihen oma aikani. Tällä hetkellä osaan olla tyytyväinen tästä yhdestä maasta, jossa olen päässyt käymään neljä kertaa. Cinque Terrestä on tullut paikka, jonne matkustimme perheellä ja jonne haluaisin palata aina perheen kanssa. Paikka, joka on jäänyt niin syvälle sydämeen kaikkine muistoineen, ettei ehkä mikään paikka voi koskaan mennä sen ohitse.

On ollut ihanaa kokea aitoa elämää, jutella paikallisten kanssa sekä asua samojen kattojen alla taloissa, jotka ovat vain pieniä väripilkkuja kylistä otetuissa kuvissa. Matkan suunnittelu alusta loppuun asti itse on kaikkein jännittävin ja ehkä jopa paras asia koko matkustelussa. Koskaan ei tiedä mihin päätyy tai löytääkö edes perille. Junista myöhästytään ja puhutaan paniikissa suomea italialaisille. Kerran ei meinattu päästä junasta ulos, kun ovet eivät toimineet. Niin paljon muistoja, uusia kokemuksia ja uuden oppimista - ja sitähän elämältä yleensä halutaan - itsensä paremmin tuntemista ja seikkailuja ilman toisten ohjeita. En tiedä, mutta luulen, että viikko rantatuolissa maaten ja samoja hotellin ruokia syöden ei ehkä riittäisi minulle. Siinä ei tulisi sitä fiilistä, jonka olen oppinut näiden matkojen myötä. Enkä ainakaan vielä tiedä mitään parempaa. Italia on meille täydellinen. Jokainen matka on ollut omanlaisensa ja matkapäiväkirjaa selatessa saatan itkeä tai nauraa. Ikävä.
IMG_12792 IMG_19422 IMG_15542 IMG_14142 IMG_26952
"Rakastan Italiaa. Rakastan hiekkaa, merta, vihreitä kukkuloita, jotka meitä ympäröi, ruokaa, spagettia, pizzaa, jäätelöä, tuntemattomia ihmisiä, jotka hymyilevät minulle, eri kielten puheensorinaa, kapeita katuja, värikkäitä taloja, sitä kun pitkän päivän jälkeen voi mennä poreisiin rentoutumaan, meidän parveketta, johon aurinko paistaa aamuisin, tuttuja myyjiä, jotka tervehtii iloisesti, kaikkia viittä ainutlaatuista kylää, kirkonkelloa, joka herättää joka aamu seitsemältä ja soi tunnin välein, pimeitä iltoja, valoja, jotka heijastuvat mereen, auringonlaskuja, jotka laskevat kukkulan taa, vaaleanpunaista taivasta, pitkiä junamatkoja ja niitä, jotka matkustan siskon kanssa kahdestaan, tuntemattomia katuja ja kaikkea, mikä tällä hetkellä ympyröi minua. Täällä maailma on minun. Minä elän ja tiedän, miltä tuntuu olla onnellinen." 

-13.6.2013 // ote matkapäiväkirjasta
______________________
kuvat vuosilta 2010 & 2011

12 kommenttia :

  1. Olipa ihana postaus! On kyllä niin totta että paikoissa missä turisteja vilisee enemmän kuin paikallisia, on tosi vaikeaa lähes mahdotonta oppia ja nähdä sitä aitoa sen paikan kulttuuria ja tapaa elää! Oot muuten muokannut kuvat tosi kivasti :)

    VastaaPoista
  2. aah tykkään niin paljon sun matkakuvista, ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitti :> nääkin on suurin osa sellasia, että ekalla kerralla kun kävin nää aikoinaan läpi, en huomannut miten kivoja ne oikeesti onkaan, mut sit on aina kiva myöhemmin käydä kuvia läpi kun löytää taas uusia ihania kuvia!! :--D

      Poista
  3. Cinque terre on kaunein paikka missä oon koskaan käynyt ja sä oot ottanut aivan ihania kuvia sieltä! :)

    VastaaPoista
  4. Nää sun kuvat on tosi tosi ihania. Niissä on erilainen tunnelma ku yleensä muilla on. :)

    Janina Lisa k

    VastaaPoista
  5. Ompa lumoavan näköinen paikka! Ja tykkään hirveästi sinun tyylistä kirjoittaa, osaat niin hyvin pukea tunteet sanoiksi :) Täälläkin odotellaan kovasti seuraavan kesän Italian matkaa Toscanaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? :-) Kannattaa joskus ottaa päämääräksi mennä tonne, eikä vaan käymään vaan vähän pidemmäksi aikaa, koska edes viikko ei riitä kaikkeen! Voi kiitos ihanista sanoista, tosi mahtavaa kuulla! <3 ooh ihanaa matkaa sulle! Mäkin haluaisin joskus päästä käymään toscanassa, mut tänä kesänä jää valitettavasti töiden takia koko italia väliin :/

      Poista
  6. mitä kuvia, WAU! näitä katsellessa matkakuume vain voimistuu :))

    http://by-mmaria.blogspot.fi/

    VastaaPoista