lauantai 15. helmikuuta 2014

PENKKARIT 2014

Nyt se on ohi. Takana hektinen viikko, jonka aikana on tullut nukuttua liian vähän mut juhlittua sitäkin enemmän! Alkuviikon kuunteluista selviydyttyä vedin syvään henkeä ja valmistauduin ottamaan ilon irti viimeisistä päivistä lukiossa. Keskiviikkona me abit puettiin vielä kertaalleen wanhojen mekot päälle ja käytiin katsomassa kakkosten karonkka-näytelmä. Torstaina olikin se pitkään odotettu päivä, penkkarit...Haikeat mut sitäkin railakkaammat fiilikset. Rekka-ajelu oli kaikkein paras ja abivideo ihan uskomaton. Nauroin enemmän kuin koskaan. Viimeisten tavaroiden pakkailun ja muun valmistautumisen jälkeen otettiin suunta kohti Turkua ja abiristeilyä. Viime päivät on ollut mun elämän parhaimpia. Oon saanut viettää ne ihanien ihmisten kanssa. Riehua, tanssia, huutaa, nauraa...Risteilyllä yöunet jäi melko vähäiseksi, mut perjantaina risteilyltä saavuttua jatkettiin matkaa vielä wanhojen jatkoille. Väsynyt, mutta onnellinen. 
IMG_48501 IMG_47371 IMG_49141 IMG_48021 IMG_48401 IMG_47321 1624695_10202442422013387_1729075107_n1 IMG_49201
ABI vuosimallia 2014 kiittää ja kuittaa! ♥

perjantai 7. helmikuuta 2014

ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT

Nyt annan täysin tajunnanvirran kuljettaa tätä tekstiä, mun ajatuksia. En oo pitkään aikaan kirjottanut tänne ja tuntuu vähän haastavalta, vaikka istuin tänään just kuusi tuntia tekstitaidon yo-kokeessa. Huh.

Tiiättekö sen, kun aika vaan kuluu päivä päivältä? Kun sitä ei voi pysäyttää ja se vain kuuluu kulumistaan. Muistan selkeesti, kuinka syksyllä kirjoitusten jälkeen ajattelin, että onneks kevääseen on vielä niin paljon aikaa. Ehtii olla synttärit, joulut ja kaikki mahdollinen. Mut kun se kevätkin sieltä joskus koittaa, ja se koittaa nopeemmin kuin koskaan. Kuten jo joskus joulukuussa sanoin, tää vuosi tulee olemaan erilainen. Se onkin ollut. Ja se on ollut myös opettavainen, vaikka sitä on eletty vasta 38 päivää. Kirjoituksiin valmistautuminen vie mun ajan, joka tuntuu muutenkin jo liian rajalliselta. Nyt, kun elämä ei tunnu läheskään niin vapaalta mitä se oli vuosi sitten, mä oon oppinut arvostamaan niitä harvoja vapaapäiviä ja pieniä iloja, lyhyitä hetkiä, jolloin tunnen itseni kaikesta huolimatta onnelliseksi.

Tällä viikolla tajusin, että lukio on oikeesti kohta ohi. Eilen tajusin, että huomenna on oikeesti äidinkielen tekstitaito. Kaikki kolmen vuoden aikana opittu täytyy koota paperille. Tänään tajusin, että jäljellä on enää oikeesti kolme aamua ja puolet äidinkielen yo-kokeesta on tehty. Mua hymyilyttää ja itkettää samaan aikaan. Ja mä oon niin helpottunut, vaikka ens viikolla on vielä englannin ja ruotsin kuuntelut. Viikonloppuna aion kuunnella kieliä ja rentoutua. Torstaina nolla aamua ja abiristeily. Perjaina toivottavasti yhtä hyvä fiilis. Sen jälkeen kolme viikkoa tiukkaa lukemista ja laskemista. Vaikka lukeminen ja stressi ei lopukaan vielä maaliskuun 21. päivä, yks vaihe mun elämässä on kuitenkin ohi. Se vaihe, jonka mä kolme vuotta sitten luulin kestävän vielä ikuisuuden. Tän kevään jälkeen tapahtuu tai ei tapahdu. Muutan pois kotoa tai en muuta. Pääsen opiskelemaan tai en pääse. Kaikki on epävarmaa ja kaikki on avoinna. 12 vuoden koulunkäynnin jälkeinen elämä on uusi mahdollisuus, jota mä odotan, kun se on ajankohtainen. En vielä. Koska nyt elämä on vielä tässä. Ja nyt mä oon onnellinen. Haluun vaan sanoa, että nauttikaa kaikesta, mitä kohtaatte näiden vuosien aikana. Koska niiden jälkeen se on liian myöhäistä. Tehkää asiat oikein, mut tehkää myös virheitä. Kaikesta on tapana selvitä. Mäkin luulin joskus, etten koskaan selviä yo-kirjoituksista, mut nyt oon istunut jo kolmissa. Mikään ei oikeesti oo ylitsepääsemätön este. Ei mikään. Niiden ylittämiseen täytyy vain tehdä töitä. ♥ IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!
page5 page3 page4 page6 page7 page2

kuvat täältä!