Mitä mulle kuuluu?

Kesä on mennyt niin äkkiä ja viikot sujahtaneet ohi ihan silmänräpäyksessä. Paljon on ollut aikaisia työaamuja, mutta myös valoisia kesäöitä. Heinäkuun viikonloput ovat pitäneet sisällään niin saaristossa seikkailua, aurinkoisia festaripäiviä kuin metsässä patikointiakin.

Oon ostanut itselleni kirjoja, polkenut pyörällä kolmena päivänä Ruissaloon ja takaisin, käynyt ensimmäistä kertaa pakohuoneessa, istunut kahviloissa, lenkkeillyt Turussa muutaman päivän hoidossa olleen Hilman kanssa, ostanut lentoliput kavereiden kanssa New Yorkiin, istunut merenrannassa, pyöräillyt auringonlaskussa ja tanssinut maailman onnellisimpana keskellä Ruissalon ihmismassaa.



Kolmen päivä ruissikupla oli aika ihana, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja muutamat keikat oli varsinkin niin mielettömiä (Bastille <3). Koko viikonlopun elin hiekkapölyn ympäröimässä onnellisuuskuplassa ja olo oli melko ryytynyt aloittaessa uutta työviikkoa. Kuin tilauksesta sähköpostiin ilmaantui mahdollisuus parista vapaapäivästä ja näin ollen edessä oli vain yksi aamukuuden herätys. Sain myös Hilman muutamaksi päiväksi Turkuun hoitoon, joten aika meni melko nopsaan siinä lenkkeillessä.

Viikonlopuksi tulin Somerolle pois kaupungin hälinästä ja siitä ajatuksesta, että pitäisi keksiä koko ajan jotain kivaa tekemistä, kun on kerta kesä, viikonloppu ja aurinko. Täällä on saanut vaan olla, mutta tekemistä on kuitenkin riittänyt, sillä aikaa ei ole tuhlaantunut tietokoneen tai puhelimen ääressä. Tänään käytiin patikoimassa kaunis järven ympäri kiertävä reitti ja siinä hiljaisuudessa metsän keskellä oli kyllä niin hyvä olla. Huomaan nauttivani aina vaan enemmän ja enemmän luonnossa olemisesta, kiireettömyydestä sekä ns. tekemisen puutteesta. Koska liian usein on kiire, tekemistä on vaikka muille jakaa tai pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Rauhoittuminen tekee tällöin niin hyvää.

Jäljellä on enää kaksi viikkoa kesälomaa Suomen puolella ja sitten koittaakin lähes viikon mittainen reissu Saksan Alpeille. Aion nauttia kesästä täällä päivä kerrallaan, kunnes on aika laittaa vaelluskengät jalkaan, reppu selkään ja pitää taukoa tästä kaikesta ympäröivästä hektisyydestä keskellä ihmeellistä, kaunista luontoa.

Saariston rengastie

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu vierähti Turun saariston maisemista nauttien. Kaksi päivää ja runsaasti autossa istumista, yksi luettu kirja, yöpymistä suloisessa miljöössä, maailman parasta saaristolaisleipää, pihapelien pelaamista, useita lossimatkoja ja saarihyppelyä, hyvää ruokaa, kauniita maisemia sekä vedet silmissä nauramista. Aika onnistunut viikonloppu perheen seurassa siis!



Kuljettiin virallista reittiä nähden vastakkaiseen suuntaan ja saavuttiinkin jo melko hyvissä ajoin ensin Kustavissa pysähdyttyämme Iniöön Jumon saarelle, jossa majoittauduimme Bergshagen-nimiseen paikkaan. Miljöö oli ihanan tunnelmallinen sekä rauhallinen. Ympärillä vallitsi hiljaisuus ja meri oli pienen kävelymatkan päässä. Tuolla jos jossain tunsi ajan sekä koko maailman pysähtyneen. Majoituksen hintaan kuului myös runsas aamupala, joka nautittiin 200 vuotta vanhassa talossa ja johon kuului mm. vastaleivottuja sämpylöitä.



Lauantaina söimme ensin Kustavissa lohikeitot saaristolaisleivän kera ja illalla ylitimme vielä kertaalleen meren päästäksemme Norrbyyn, jossa kävimme herkuttelemassa pizzoilla Cafe Leonellassa.



Sunnuntaina ei nähtykään enää lainkaan aurinkoa, mutta losseja odotellessa oli ihana vain istua meren ääressä lukemassa kirjaa. Iniöstä jatkoimme siis matkaa Houtskäriin, jossa kävimme lohiburgereilla Grill Café Skagenissa. Sieltä matka jatkui Korppoon läpi Nauvoon, jossa istuimme hetken kallioilla ennen kuin mentiin vielä illan tullen syömään Köpmansiin. Niin suloinen paikka! Oltiin aika väsynyttä porukkaa, kun saavuttiin takaisin Turkuun ja viime yönä tulikin nukuttua pisimmät yöunet pitkään aikaan.

Tänään alkoi taas uusi työviikko ja luvassa on töiden lisäksi vaikka mitä kivaa! Ihanaa heinäkuuta! ❤

Rakkaudesta kesään

Kesäkuu on vasta vähän yli puolen välin, mutta takana on jo niin paljon kesää.

Pyöräilyä, ystäviä ja spontaaniutta. Jokilaivoja, pehmistä sekä piknikkejä. Ilta-aurinkoja, viiniä ja lyhyitä yöunia.

Viime kesään verrattuna moni asia on muuttunut, joten ei ole ihmekään, miksi kaikki tuntuu tänä kesänä niin erilaiselta. Pitkästä aikaa pystyn oikeasti elämään hetkessä, tuntemaan vapauden ja jokaisen auringonsäteen iholla sekä nauramaan ilman että naurun loputtua muistan kuinka asiat ei oikeasti olekaan niin hyvin. Viime kesäkuuta varjosti huoli opiskelupaikan saamisesta ja heinäkuussa kaiken sen hymyn takana oli oikeasti kasoittain rikkinäisyyttä sekä pelkoa. Tänä kesänä asiat on onneksi toisin.

Voin pyöräillä raikkaana kesäaamuna töihin ja tulla kotiin vasta iltamyöhään vain herätäkseni taas uudelleen aamukuudelta. Voin elää huoletta päivä kerrallaan ja tehdä asioita, joita juuri silloin tekee mieli tehdä. Tänäkään kesänä ei ole listoja - on vain päiviä, jotka pitävät sisällään sen, mikä just silloin tuntuu oikealta.

Välillä tekee mieli hypätä bussin kyytiin kohti Naantalia vain, koska aurinko paistaa. Toisinaan haluaa vain istua kotona kuuntelemassa rauhoittavaa musiikkia tai tanssia yksin senhetkisen lempibiisin soidessa taustalla. Joskus yksille lähtiessä ilta saattaakin venyä yöhön ja pariin pullolliseen viiniä. On kesäöitä, punaisia huulia, ruskettunutta ihoa, yökyläilyjä, keinumista, spontaaneja päätöksiä ja niin paljon onnellisuutta sekä huolettomuutta, etten edes tiennyt sitä voivan olevan niin paljon.

Tää kesä on ollut ja tulee kyllä olemaan yks mun tähänastisen elämäni parhaista.