keskiviikko 8. marraskuuta 2017

3 X

IMG_1763

3 x tuleva meno

- Isänpäiväviikonloppu Somerolla
- Toogabileet suomi100-teemalla ens viikolla Otaniemessä
- Hammaslääkäripäivät Helsingissä parin viikon päästä

3 x paras paikka, jossa olen käynyt 

- Cinque Terre
- New York
- Etelä-Saksan Alpit

3 x mielen päällä 

- Vietän tänä vuonna joulun ensimmäistä kertaa pois kotoa ja se on aiheuttanut ajoittain pientä harmistusta ja haikeaa oloa.
- Oon ehtinyt jo pohtia jonkin verran ensi kesän työkuvioita ja raha-asioita, vaikka en oikeasti tiedä niistä vielä yhtään mitään ja aiheutan tällä tavalla vain samanlaista ahdistusta kuin silloin, kun päädyin lopulta vain lomailemaan koko kesän. 
- Läheisyydenkaipuu nousee esille mitä synkempää ja kylmempää on, ja varsinkin hiljaisina iltoina on välillä vähän tyhmä fiilis.

2017-11-01 04.01.30 1

3 x hymyilyttää 

- Tilasin yks päivä parit bikinit ja selailen lähes joka päivä eri nettikauppoja, jotta löytäisin edes pari uutta kesävaatetta kuukauden päässä häämöttävää reissua varten. Niin hassua ja jännää!
- Oon päässyt tähän mennessä syksyn kaikista tenteistä (joita on ollut jo kahden käden sormilla laskettava määrä) läpi ja saanut ihan hyviä arvosanojakin!
- Rakastan sitä, että mulla on ystäviä, jotka tulee arki-iltana vielä yhdeksän aikaan tekemään joulutorttuja mukanaan glögiä, pipareita ja kasa juustoja. 

3 x ruoka, jota teen usein kotona

- Pinaattiletut
- Erilaiset kasvissosekeitot
- En varmaan syö kotona mitään muuta, koska en keksi kolmatta hahah. 

3 x paikka, johon haluaisin ensi vuonna matkustaa 

- Islanti, Lofootit tai esim. Itävalta
- Suomi-roadtrip
- Praha tai muu Euroopan kaupunki

IMG_1740

3 x käytetyin vaate tällä hetkellä 

- Kuvissa näkyvät farkut
- Lämmin ja laadukas neule
- Musta villakangastakki

3 x syksyn kuunnelluin 

- Beauvois - Eternal
- Justin Nozuka - No Place In Mind
- Peter Manos - In My Head

3 x parasta just nyt

Päästiin tänään ensimmäistä kertaa testailemaan laitteita ja eri instrumentteja Kalle-Orvokin (harjoituspää) suussa ja oli jälleen kerran niin siistiä tajuta, että vuoden päästä siinä on oikea potilas.
Meen tänään siskon kanssa pitkästä aikaa joogaan (oikeastaan kävin viimeks silloin, kun aloitin koko kyseisen harrastuksen, hupsis..)
- Vaikka pimeät illat aiheuttaakin joskus lähinnä ahdistusta, niin näin marras-joulukuun aikaan tykkään niistä. Rakastan olla kynttilänvalossa, kuunnella rauhallista musiikkia (yllä olevat biisit - toimii)
ja vaikka vaan istua sohvalla ilman kiirettä yhtään mihinkään.

2017-11-01 04.06.20 1

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Mitä tapahtui lokakuussa?

LEO_4196 LEO_3665 LEO_4200

Lokakuu alkoi lähes täydellisesti, kun käveltiin auringonpaisteessa pitkin New Yorkin katuja ja istahdettiin aamupalalle söpöön kahvilaan. Voihan lokakuu, ajattelin jo silloin. Vuosijuhlia juhlittiin heti matkan jälkeen ja voin kertoa, että arkeen paluu oli silloin maanantaina ehkä vielä hitusen vaikeampaa kuin kuvittelin. Lopetin työt tekstinkäsittelijänä ainakin toistaiseksi. Värjäsin elämäni ensimmäistä kertaa hiukset, täytin 22-vuotta ja vietin ihanan illan ystävien kanssa. Viime viikolla seilattiin Itämerellä lääkisristeilyn merkeissä Foodora-kuskeiksi pukeutuneina ja sunnuntaina menin junalla Saloon Halloweenin viettoon.

Puiden lehdet alkavat olla jo pudonneita, viimeiset vielä sinnittelevät lumen ja yöpakkasten jäljiltä. Tuntuu, että syksy meni ihan liian nopeasti tänä vuonna. Lokakuun alussa vietin vielä kesäpäiviä Atlantin toisella puolella, kahdentenakymmenentenäviidentenä maahan satoi ensilumi. Kyllähän sitä tuijotteli ikkunasta - villasukat tiukasti jalassa, rauhallinen musiikki taustalla ja kynttilät ainoana valonlähteenä. Silloin oli kerrankin aikaa vain olla, ihan vaan tuijotella ikkunasta suurten hiutaleiden leijailua. Marraskuu lupaa kalenterin perusteella paljon opiskelua ja kaikkea sitä perinteistä siinä ohella. Tuntuu, että viimeisen viiden kuukauden aikana oon vain mennyt paikasta toiseen ja siksi marraskuu, pimeys ja vaikka se kuuluisa loska on mulle ihan ookoo. Saapahan sitten ihan luvan kanssa pysähtyä tunnelmoimaan, vaikka todellisuus odottaisikin verhojen takana. Nyt on hyvä.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Uskomaton New York

IMG_1429 IMG_1592 IMG_1363 IMG_1321 IMG_1317 IMG_1493 IMG_1338 IMG_1612 IMG_1552 IMG_1447 IMG_1518 IMG_1439 IMG_1538 IMG_1557 IMG_1524 IMG_1532 IMG_1386 IMG_1603 IMG_1582 IMG_1527 IMG_1649 IMG_1610

Aikaero sai heräämään ensimmäisinä aamuina jo ennen kello kuutta. Aurinko nousi hiljalleen peilautuen vaaleanpunaisena pilvenpiirtäjien ylimmistä ikkunoista ja värjäten maiseman niin kauniiksi, että saatoin istua sängyllä joka aamu vain tuijottaen ulos ikkunasta. Oikeastaan en lakannut koskaan ihmettelemästä sitä. Pilvenpiirtäjien pysähdyksissä olevat valot ja taivaan reunaan maalaama siluetti heijastui silmiini aina niin kauan, kunnes olin valmis laittamaan pään tyynyyn.

Etenkin lähes 30. kerroksesta avautuvan maiseman takia Long Island osoittautui loistavaksi paikaksi yöpyä. Aamut venyivät usein kolmeenkin tuntiin, kun söimme lähikaupasta hakemiamme dollarin bageleita amerikkalaisten tapaan ja suunnittelimme samalla päivän ensimmäistä metroreittiä. Aikaisten aamujen ansiosta kello ei ollut usein paljoakaan, kun kävelimme metrolle auringon häikäistäessä suoraan silmiin koko matkan ajan. Ilmakin oli vielä viileä aamujen tapaan, mutta kesäinen. Oli jälleen tulossa lämmin päivä. Työvaatteissa kulkevat ihmiset kiiruhtivat metroasemalle, joka oli helteiden jäljiltä tukahduttavan kuuma. Joku luki seisaallaan kirjaa pidellen toisella kädellä kiinni tolpasta vaunun heiluessa puolelta toiselle. Metro oli meille nopein vaihtoehto päästä paikasta toiseen, mutta paikallisille se saattoi olla päivän ainoa hetki, jolloin oli aikaa.

Ensimmäistä kertaa Manhattanille metrotunnelista noustua oli aika epätodellinen olo. Olin kaupungissa, josta olin haaveillut niin kauan. Nähnyt satoja pilvenpiirtäjän katolta otettuja kuvia tietämättä lainkaan, miltä tuntuu kävellä niiden välissä. Sulautua valtaisaan joukkoon erilaisia ihmisiä, juoda take away -kahvia matkalla Central Parkiin ja löytää aina jotakin uutta. Sokeripaahdettujen pähkinöiden tuoksu leijaili ilmassa lähes jokaisessa kadunkulmassa ja sai meidät ostamaan niitä kolme pussia viimeisenä päivänä. Taksimatka lentokentälle tuntui ikuisuudelta, takana vielä kerran auringonlaskun edessä kohoavat pilvenpiirtäjät.

Oli haikeaa lähteä niin kaukaa, niin kauas pois.