torstai 28. syyskuuta 2017

Luonnon rauhasta suurkaupungin hälinään

IMG_1285 IMG_1266 IMG_1267 IMG_1267 IMG_1264
IMG_1270

Hypättiin viikonloppuna ja ehkä syksyn kauneimpana päivänä Ruissaloon vievään bussiin. Jäätiin kyydistä tienvarteen, josta lähti parin kilometrin mittainen luontopolku Kuuvannokkaan. Kivuttiin lintutorniin, hengitettiin raikasta syysilmaa ja pysähdyttiin ihastelemaan lampaita. Laskeva aurinko pilkisteli puiden lomasta ja joka puolella oli ihan hiljaista. Perille saavuttua istahdettiin kalliolle, kaivettiin repuista teellä täytetyt termospullot ja kuunneltiin aaltoja samalla, kun aurinko teki hiljalleen joka päiväistä laskuaan horisontin taa. Niin äärettömän kaunista.

Tällä hetkellä mä istun sängyllä ja tuijottelen ikkunasta aukeavaa näkymää Manhattanille. Saavuttiin tänne eilen päivällä 30 asteen helteeseen ja ehdittiin jo käydä hiukan tutustumassa kaupunkiin. Vieläkin vähän vaikea tajuta, että täällä sitä nyt ollaan, New Yorkissa. Niin siistiä!!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Se tapa miten mä elän

IMG_1243

Vuosi sitten mun elämä kääntyi suuntaan, joka on antanut, opettanut ja kasvattanut mua enemmän kuin mitkään aikaisemmin eletyt vuodet yhteensä. Kaiken sen muutoksen myötä myös ajatukset ja käsitys elämästä alkoivat muovautua uudelleen. Siinä oman maailman heittäessä kuperkeikkaa ja viskoessa puolelta toiselle aikaisemmin omaksuttuja tapoja elää oli aika helpottavaa huomata, että kaiken muuttaminen todella oli mahdollista. Ajatukset aina tekoa edeltävästi ovat oikeastaan ainoa este elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

Vuoden aikana olen käynyt läpi kaikki tunteet. Kaikkein tunnerikkain aika oli viime vuoden loppupuolisko, jolloin saatoin aloittaa aamun itkien ja mennä nukkumaan kutkuttavan tunteen kihelmöidessä koko kehossa. Ajatukset hapuilivat sikin sokin mielialan mukaan ja kaikki elämässä tapahtuva oli niin uutta ja jännittävää. Vuoden vaihtuessa tunteet alkoivat pikku hiljaa tasaantumaan, joten ajattelulle aukesi tilaa ihan uudella tavalla.

IMG_1258

Miten mun elämä on sitten muuttunut vuoden aikana? No, aloitetaan siitä että sisäiseltä muutokselta ei voi välttyä, kun päättää pikku hiljaa irtautua aikaisemman elämän rooleista ja ajatusmalleista. Erosin, aloitin opiskelun uusien ihmisten ympäröimänä ja muutin elämäni ensimmäistä kertaa asumaan yksin. Astuin sisälle omaan elämääni, joka on pysynyt vuoden aikana ulkoisesti suhteellisen muuttumattomana mutta kehittynyt paljon ajattelun tasolla.

Varmasti jokaisella on omanlainen käsitys elämästä ja siitä, miten haluaisi sen menevän. Ennen ajattelin tai oikeastaan toivoin sen olevan jonkinlainen jatkumo, jossa päätapahtumat seuraavat toinen toistaan ilman sen suurempia yllätyksiä. Halusin tavallaan uskoa elämän menevän niin, olevan sellainen. Turvallinen. Pelko, epävarmuus ja tunne vapauden rajallisuudesta mahdollistivat ajattelemaan yksinkertaisemmin, luulemaan elämän olevan sitä mitä se on. Oli turvallisempaa pysyä tilanteessa, jossa se suuremmalla todennäköisyydellä olisi kulkenut omien kuvitelmien mukaan. Opiskelupaikan tavoittelu oli elämäni vaikeinta aikaa, mutta sen saavuttaminen avasi silmät kaikille niille mahdollisuuksille, joita en aikaisemmin uskonut olevan. Se, että olin lisäksi kaikkea muuta kuin onnellinen, rohkaisi uskomaan ettei se voinut olla ainoa tapa elää.

IMG_1249

Kun ennen elämä oli jatkuvaa suorittamista, jossa onnellisuutta kohti pyrittiin menestyksellä, materialla ja vain hetken kestävän asian toteuttamisella, on se nykyään täynnä onnellisuutta joka päivä tekemättä mitään, rajattomia mahdollisuuksia, joissa saavutuksilla ja numeroilla ei ole merkitystä sekä hyväksyntää siitä, että ei ole olemassa täydellistä hetkeä tai oikeaa ajankohtaa. Ennen elin lähes aina odottaen ja "sitten, kun" -mentaliteetilla. Nykyään näen jokaisessa päivässä uuden mahdollisuuden, paistoi aurinko tai ei. Hymyilyttää, naurattaa ja itkettää, koska kaikki on hyvin. Niin hyvin.

IMG_1247

Mulle elämä on seikkailu, yksi ainoa mahdollisuus tehdä sitä mitä rakastaa. Me voidaan valita olla niitä, jotka ei usko vapauteen, mahdollisuuksiin tai itseensä. Niitä, joiden mielestä sellainen tapa elää ja ajatella on väärin, naiivia ja vastuutonta. Tai me voidaan elää nauttien jokaisesta päivästä, olla onnellisia joka hetki. Hyväksyen menneisyys, luottaen tulevaisuuteen. Me voidaan olla odottamatta jatkuvasti jotakin ja muistaa, että ei ole olemassa parempaa hetkeä kuin tämä hetki.

Se on se tapa, miten mä elän.

IMG_1240
Kuvat: Josefina

lauantai 2. syyskuuta 2017

Oi, syksy

IMG_1070
IMG_1078 IMG_1093 IMG_1074
kuvat:  Josefina

Sen tuntee, kun elokuu vaihtuu syyskuuhun. Ilma on viileä ja raikas, iltaisin jo niin kylmä, että sormia paleltaa. Tekee mieli pysähtyä paikoilleen, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa ulos. Sulkea silmät ja hengittää nenän kautta, jotta muistaa, miltä syksy tuoksuu. Rakastan niin paljon kaikkea sitä, mitä syksy on. Vaikka viihdynkin enemmän luonnonvalossa ja nautin yöttömistä öistä, luovat pimenevät illat niin erilaisen, mystisen tunnelman. Syksy on vuodenaikana mun henkilökohtainen suosikki kaikessa koleudessaan. Kuuntelen musiikkia paljon enemmän kuin muulloin ja varmaan siksi niin moni biisi muistuttaakin mua nimenomaan syksystä.

Kesän jälkeen alkaa yleensä aina jotakin uutta ja inspiraatiota tulvii vähän jokaisesta suunnasta. Ilmat viilenee, luonto muuttuu kauneimmaksi kuin koskaan ja sumun peitossa pysähdyksissä olevat syysaamut syrjäyttävät lämpimät kesäillat. Auringonlaskut ovat vielä kauniimpia kuin kesällä, kynttilöiden valo tuo tunnelmaa ja lämpöä, ja vilttiin on maailman parasta kääriytyä kun varpaita palelee.

Tänä vuonna mulla on syksystä erityisen hyvä tunne. Ainakin vielä tasapainoilu töiden, opiskelun ja vapaa-ajan suhteen tuntuu sujuvan ihan mallikkaasti. Tiedä sitten, kun kalenteri alkaa täyttymään useammalla kurssilla päällekkäin ja olisi ihan pakko löytää aikaa myös urheilulle, kahviloissa istuskelulle ja ihan vaan sohvalla makoilulle. Viime syksy oli henkisesti tosi raskas. En myöskään voinut fyysisesti kovin hyvin, koska aikaisemmin koko elämän kestänyt urheilu oli jäänyt pääsykokeisiin lukemisen myötä tauolle. Jatkuva biletys ei ehkä myöskään saanut aikaan mitään kovin hyvää, vaikka kokonaisuudessaan viime syksy olikin ihan unohtumaton, ennen kaikkea melko opettavainen.

Siksi tuleva syksy tuntuukin niin puhtaalta.

Aion käydä joogassa, maalata, kävellä luonnossa, hengittää raikasta ilmaa, kuvailla enemmän, käydä brunssilla ja mennä Helsinkiin päiväksi. On matka New Yorkiin, vuosijuhlat, mun synttärit ja lääkisristeily. Ihania asioita tapahtuu ja mikä parasta, saan jakaa ne mulle tärkeiden tyyppien kanssa. Voi syksy, oot niin tervetullut.