Rakkaudesta kesään

Kesäkuu on vasta vähän yli puolen välin, mutta takana on jo niin paljon kesää.

Pyöräilyä, ystäviä ja spontaaniutta. Jokilaivoja, pehmistä sekä piknikkejä. Ilta-aurinkoja, viiniä ja lyhyitä yöunia.

Viime kesään verrattuna moni asia on muuttunut, joten ei ole ihmekään, miksi kaikki tuntuu tänä kesänä niin erilaiselta. Pitkästä aikaa pystyn oikeasti elämään hetkessä, tuntemaan vapauden ja jokaisen auringonsäteen iholla sekä nauramaan ilman että naurun loputtua muistan kuinka asiat ei oikeasti olekaan niin hyvin. Viime kesäkuuta varjosti huoli opiskelupaikan saamisesta ja heinäkuussa kaiken sen hymyn takana oli oikeasti kasoittain rikkinäisyyttä sekä pelkoa. Tänä kesänä asiat on onneksi toisin.

Voin pyöräillä raikkaana kesäaamuna töihin ja tulla kotiin vasta iltamyöhään vain herätäkseni taas uudelleen aamukuudelta. Voin elää huoletta päivä kerrallaan ja tehdä asioita, joita juuri silloin tekee mieli tehdä. Tänäkään kesänä ei ole listoja - on vain päiviä, jotka pitävät sisällään sen, mikä just silloin tuntuu oikealta.

Välillä tekee mieli hypätä bussin kyytiin kohti Naantalia vain, koska aurinko paistaa. Toisinaan haluaa vain istua kotona kuuntelemassa rauhoittavaa musiikkia tai tanssia yksin senhetkisen lempibiisin soidessa taustalla. Joskus yksille lähtiessä ilta saattaakin venyä yöhön ja pariin pullolliseen viiniä. On kesäöitä, punaisia huulia, ruskettunutta ihoa, yökyläilyjä, keinumista, spontaaneja päätöksiä ja niin paljon onnellisuutta sekä huolettomuutta, etten edes tiennyt sitä voivan olevan niin paljon.

Tää kesä on ollut ja tulee kyllä olemaan yks mun tähänastisen elämäni parhaista.

IHANA AMSTERDAM

Oli aika ihanat viis päivää Amsterdamissa. Viikko sitten saavuttiin takaisin sateiseen kotimaahan ja ilmassa oli enemmänkin syksyn kuin kesän tuntua. Oli jotenkin vaikea tajuta, että kesäkuu ja koko kesä olisi vasta edessä päin, kun olimme juuri viettäneet hellepäiviä ihanassa, uudessa kaupungissa.

Amsterdam oli niin kaunis. Suunnistettiin kartan avulla söpöihin aamupalapaikkoihin, juotiin elämämme parasta cappuccinoa sekä vuokrattiin pyörät ja poljettiin ympäri kaupunkia välillä pysähtyen, jotta saisimme hetkistä kaiken irti. Kerran melkein nukahdimme puiden varjoon viettäessämme kiireetöntä kesäpäivää puistossa, jonne olimme asettautuneet monen muun ihmisen tavoin eväiden sekä viltin kanssa. Oli niin huoleton olo, kun ei ollut kiirettä tehdä ja nähdä. Parasta olikin vain mennä fiiliksen mukaan ilman suurempia suunnitelmia - saattoi vaikka päätyä Amsterdamin legendaarisimmalle klubille tai kaukana keskustasta sijaitsevalle kattoterassille sangrioille.

Neljä yötä tuntui aika sopivalta määrältä. Ehdittiin nähdä kaupunkia melko laajasti pyörien ansiosta ja Van Gogh -museossa vierailun lisäksi ei ollut mitään, mitä olisi ollut pakko nähdä. Anne Frankin talo jätettiin suosiolla toiseen kertaan, kun ei oltu tarpeeksi ajoissa ennakkolippujen oston suhteen eikä jonottaminen paikan päällä huvittanut. Pyörättöminä päivinä vain käveltiin ympäriinsä kanaalien vartta pitkin, piipahdettiin pienissä putiikeissa sekä syötiin jäätelöä sillalla pimenevää maisemaa tuijotellen. Ostokset jätimme tarkoituksella lähinnä vikalle päivälle, kun sää oli muuttunut vähän viileämmäksi. Kävimme lähtöpäivänä myös viinilasillisilla Amsterdamin kattojen yllä. Vaikka kaupunki näyttäytyikin ihan erilaisena aikaisempiin päiviin verrattuna ollessaan kovin harmaa, ei sen omaleimainen tunnelma ollut kadonnut mihinkään.

ENSIMMÄINEN VUOSI OHI

Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt ohi ja keskiviikko oli maailman paras aloitus kesälle. Istuttiin aamulla ensin tentissä, jonka jälkeen mentiin jokirantaan kilistelemään juuri alkaneen kesäloman kunniaksi. Käytiin myös syömässä lounasta ihan superihanalle paikalle tulleen ravintolan kattoterassille. Aurinko paistoi niin kuumasti ja oli ihan kesäfiilis - lomafiilis. Ruuan jälkeen hypättiin pyörien selkään ja poljettiin Littoistenjärvelle ihmettelemään. Osa rannalla olevista oli tullut selkeästi uimaan lasten kanssa, yksi kävi sukeltelemassa kirkkaassa vedessä ja sitten oli ne, me mukaan lukien, jotka oli vaan tullut toteamaan, ettei järvi näyttänyt lainkaan järveltä ja että olisi ihanaa tulla kesällä uudestaan. Päivä jatkui vielä yhdellä tanssiesityksellä ja yksillä tupareilla, jotka päätyivät siihen, että vietettiin kesäyötä Kupittaanpuistossa kera viinin ja ihanien tyyppien.

Kesä. En vaan voinut lopettaa hymyilemistä sinä päivänä - kesän ensimmäinen pyöräretki ystävien kanssa, jokiranta ja yöllinen leikkipuistohengailu. Sitä on aika kiitollinen, kun ensimmäiseltä opiskeluvuodelta on jäänyt käteen kasoittain unohtumattomia, ihania hetkiä ja ennen kaikkea - niin rakkaita ystäviä.

Just nyt mä oon kuitenkin siskon kanssa bussissa matkalla lentokentälle. Kahden tunnin yöunet jo valmiiksi kerätyn univelan päälle voi ehkä tuntua jossain vaiheessa päivää, mut vaikka nytkin väsyttää, niin oon vaan ihan super innoissani. Amsterdam ja luvattu helleaalto kuulostaa just tällä hetkellä niiin hyvältä. Palaillaan! ❤